Ensimmäistä kertaa perusmatkalla – Kuopio triathlon 10.8.2013

Tämä viikonloppu vietettiin Kuopiossa triathlonin merkeissä. Lähdettiin koko perheen voimin matkaan jo perjantaina, joten ennätettiin ilmoittautua ja kuunnella kisainfo jo perjantaina illalla. Infossa lievää suurempaa kauhua aiheutti tieto siitä, että uinnissa toiselle kierrokselle lähdetään telineen kautta hypäten – mielellään pää edellä. Jep, ei todellakaan mun juttu. Infossa luvattiin, että tehdään kaksi kaistaa telineelle, että toista puolta menevät hyppääjät ja toista puolta tiputtautujat. 🙂 Illan päälle ennätettiin käydä kiertämässä sekä lasten pyöräilyreitti 8-vee tyttären kanssa sekä 10 kilsan pyöräilylenkki Kirsin kanssa. Todettiin, että matkaan mahtuu mäkeä, mutkia ja mukulakiviä. Huh. Ylämäet eivät hirvittäneet niinkään kuin alamäet! Yöllä ei uni meinannut tulla ja lopulta näinkin unta pyöräilystä ja siitä, miten eksyin reitiltä. Aamulla heräsin jo puoli seitsemältä. Aamupalan jälkeen vietiin tyttären pyörä tarkastukseen ja jätettiin varusteet odottamaan lasten sarjan lähtöä. Käytiin kuuntelemassa lasten sarjan info, missä oli paikalla n. 30 lasta enemmän tai vähemmän tosissaan kisaavien vanhempiensa kanssa… Huoh. Joku isä infossa kertoi suureen ääneen, että hänen mielestään lasta ei kyllä saa avustaa vaihtoalueella vaan itse saavat selvitä. Jep. Järjestävä taho totesi kuitenkin, että ei tässä missään sm-kisoissa olla, että maalaisjärjen käyttö on toki sallittu lasten avustamisessa vaihdossa.

Siirryimme odottamaan lasten sarjan lähtöä ja minua jännitti ihan tolkuttomasti. Uintimatka näytti pitkältä ja tyttö pieneltä. Jäin vaihtoalueelle pyörän viereen odottamaan, kun neiti tassutteli rantaan. Jonkun toisen äidin kanssa koitettiin sitten järvestä tunnistaa omiamme. Tyttö rantautui jälkijoukoissa, mutta hyvissä voimin ja pyöräilyynkin pääse hyvin matkaan ja samoin juoksuun. Tuloksena olikin lopulta sarjan kolmas tila! Huikea aloitus triathlonuralle!

Kuvassa lastensarjalaiset järvessä. Hyvin oli uinti varmistettu, mukana uimassa oli aikuisia ja vieressä seurattiin kanootein ja venein.

Lasten sarjan jälkeen oli sitten aika jännäillä omaa starttia. Vietiin Kirsin kanssa pyörät ja varusteet vaihtoon ja käytiin vetämässä märkäpuvut päälle – siinä kohtaa huomasin unohtaneeni jättää kisanumeron vaihtoalueelle, mutta onneksi sen ehti vielä viedä. Lähtöalueella oli ruuhkaa, kun kaikki ikäsarjojen kisaajat odottivat vuoroaan rannassa. Ensimmäiset lähtivät järveen 13:00, seuraavat 13:03 ja ikänaiset sitten 13:06. Lähdin ihan takaa uimaan. Uin koko ensimmäisen kierroksen rintauintia – jostain syystä en vaan kyennyt uimaan vaparia. Mitään ihmeempää paniikkia ei kuitenkaan järvessä tullut, hyvä niin. Olin vasta toisella poijulla uimassa, kun miehiä alkoi tulla jo kierroksella ohitse. Ihmeemmin ei tässäkään kontaktia tullut. Ainoastaan järvestä nousu rampilla oli vähän ruuhkaa. Tiputtauduin toiselle kierrokselle ja sillä sain jo uitua vapariakin.

Olin vaan niin hurjan tyytyväinen siihen, että selvisin uinnista. Uintiaika oli 42:37, N35-sarjassa tämä oli toiseksi hitain aika…

Uinnin jälkeen vaihto pyöräilyyn meni ihan hyvin. Pyöräilijöitä oli siinä kohtaa reitillä paljon ja ohitse mentiin koko ajan. Pyöräilin omaa tahtia, ylämäessä pääsin yleensä yhdestä tai kahdesta ohitse ja alamäessä samat ajoivat sitten taas minut kiinni. Pyöräilin, pyöräilin, pyöräilin. Viimeisillä kahdella kierroksella alkoi joukko ympärillä vähentyä melkoisesti. Siinä kohtaa masensi melkoisesti, kun Pajulahden triathlonkoulussa meille oppia jakanut Pöyhösen Essi ajoi pyörällä ohi ja valmentajansa huusi hänelle, että ”hyvä Essi, enää kierros jäljellä” – itsellä kun oli siinä vaiheessa jäljellä vielä kaksi kierrosta. Joka kierroksella huomasin myös, miten Kirsin etumatka minuun verrattuna kasvoi. No, pyöräilyaika olikin sitten minulla koko porukan hitain 01:37:15. Tässä ajassa on kumpikin vaihto. Pyöräilyn jälkeen vaihtoon tullessa iski klassinen moka eli en löytänyt omaa pyöräpaikkaa vaihtoalueelta!! Talutin pyörää ees taas useamman kerran ja harkitsin jo, että jätän pyörän ja juoksen ilman lenkkareita… No, kyllä se oma paikka lopulta löytyi ja sain vaihdettua lenkkareihin.

Juoksu oli kolmena 3,33 km:n lenkkinä ja taas oli alkuvaiheessa melkoisesti porukkaa juoksemassa, mutta viimeisellä kierroksella sitten hyvinkin harvakseltaan. Alkuun juoksin 5:15 vauhtia, sitten aika monta kilometria n. 5:30 vauhtia, mutta lopussa vauhti hiipui ja oli n. 5:45/km. Kirsin tavoitin kolmannelle kierrokselle lähdettäessä. Juoksuaika oli 54:55 ja tämä oli sarjassamme 10. nopein. Loppusijoitus siten 18/20 ja loppuaika 3:14:45,3.

Eikö olekin lennokas askel tässä vielä? Kuten kuvasta (silmälaseista) näkee, alkoi juoksun aikana sade, mikä jossain määrin haittasi näkyvyyttä, kun en mitään lippis tms. päähän vetänyt juoksuun lähdettäessä.

Kohta maalissa, tunnelma korkealla!

Tällä kunnolla ja varusteilla ei parempaan olisi pystynyt eli tyytyväinen olin. Uintia ja pyöräilyä pitäisi parantaa kovasti, juoksussa ei ehkä niin paljon parantamisen varaa ole (tai on varmaan, mutta vähemmän kuin noissa muissa lajeissa). Pyöräilyssä parempi pyörä auttaisi varmasti jonkun verran, mutta totta kai täytyy tunnustaa, että kyllä pitäisi pyöräillä vaan paljon enemmän!

Kisakuulumisia vaihtamassa maalialueella

Viime kesän pikamatkaan verrattuna täytyy sanoa, että perusmatkalle lähtijät ovat kuvakuntoista porukkaa! Ei ollut sellaisia ”lähdetään vaan kokeilemaan” satunnaisia kuntoilijoita vaan kyllä kaikki naiset olivat kovakuntoisia. Hienoa!

Kuopion triathlon oli hyvin järjestetty, voisin mennä toistekin! Vähän enemmänkin olisi ollut kiva kaupunkia katsella, mutta nyt ei oikein aikaa siihen jäänyt. Takaisin tulin koululaisen kanssa junalla ja muu perhe jatkoi vielä lomailua Savossa. Siinäkin mielessä siis mainiossa paikassa tuo kisa, että junalla pääsee kilsan päähän kisapaikasta! Kovin moneen kisapaikkaan ei taida noin helposti julkisilla päästä! Kuopion scandic ei kovin kummoinen hotelli ollut – huoneissa ei ollut ilmastointia ja kuuma meinasi yöllä olla, vaikkei edes kovin lämmintä ollut. Toisaalta kisa-alue oli heti hotellin takana, joten helppoa oli käydä vaihtamassa kampetta ja vetää märkäpuku päälle hotellihuoneessa.

(lasten uintikuvaa lukuun ottamatta, kuvat ovat Kirsin miehen ottamia. Kiitos niistä!)

Mainokset
Kategoria(t): kilpailut. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Ensimmäistä kertaa perusmatkalla – Kuopio triathlon 10.8.2013

  1. Kirsi sanoo:

    Onnea ekasta perusmatkasta! Hienosti meni! Sun ei tarvitse ollenkaan häpeillä pyöräaikaa – mulla oli ekalla perusmatkalla toodella paljon hitaampi pyöräily. Kieltämättä alkoi tulla olo, että tuonne ei ollut juurikaan ns. kokeilijaturisteja kisailemassa, vaan kaikki aika timmissä kunnossa ja varusteissa.

  2. Punatulkku sanoo:

    Onnea ekasta kisatusta perusmatkasta 🙂 Täällä toinen ekakertalainen ihan onessaan suorituksestaan. Ei tarvitse yhtää häpeillä omaa suoritustaan. Suurelta osalta tuollainen suoritus jäisi tekemättä. Minulle muuten ihan sama uidessa, rinulilla vedin varmaan 80 % matkasta, voi minua!

  3. NinniM sanoo:

    Vau, hienosti vedetty!! Paljon onnea! 🙂 Siitä se sit lähtee perusmatkatkin, hetken päästä oot puolimatkalla. 😉 Mua kiinnostaa tietää, että miten verensokeri käyttäytyi.. Mitä vs oli ennen kisaa ja mitä sen jälkeen?

    • d1treenaaja sanoo:

      Kiitos. Täytyy tässä miettiä, että onko se puolimatka ensi kesän tavoite vaiko ei. 🙂 Tunnustan, että en mitannut sokeria jälkeen ollenkaan. Olen tämän d:n kanssa edelleen siinä määrin onnellisessa tilassa, että pistän vaan pitkävaikutteista kerran päivässä enkä aterioille ollenkaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s