Jännittää…

Huomenna näihin aikoihin on auto toivottavasti jo pitkälti pakattu (vaikka vielä en ole yhtään kasannut tavaroita) ja matka kohti Pohjois-Savoa aluillaan. Koko viikon on jännittänyt jo kovasti. Sääennusteita olen vahdannut liian usein (juuri äsken forecalla ei ollut salaman kuvia lauantaille, pysyisipä niin). Eilen kävin hölköttelemässä 6 km – tarkoitus oli juosta reippaasti, mutta kun ei kulkenut reippaasti, niin eihän sille mitään voi… Toivottavasti lauantaina kulkee paremmin ja olen selvittänyt ne aiemmat lajit niin, että pääsen juoksuun starttaamaan.

Olen lukenut hieman kauhuissani toisten blogikirjoituksia viimeistelytreeneistä ja tankkauksesta… Itse en ole tankannut oikein mitenkään… Tankkaus aiheuttaa kovin ristiriitaisia tunteita tässä kohtaa. Olen nyt selvinnyt kohta jo kaksi vuotta sillä, että pistän ainoastaan pitkävaikutteista insuliinia aamulla. Lääkäri ohjeisti, ettei mitään hiilariövereitä kannata harrastaa ja uskon, että pikainsuliinin käytön aloitusta olen saanut pitkitettyä osittain siksi, että syön melko vähän hiilareita normaalisti. Siksi ajatus hiilaritankkauksesta on vaikea. Selvä on kuitenkin, että varmasti perjantaina tulee syötyä enemmän hiilareita kun tavallisesti ja varmasti myös lauantaina ennen kisaa. Sitten pitäisi päättää, että minkälaisen määrän pitkävaikutteista insuliiniä pistää lauantaina vai jättääkö kokonaan pistämättä? Viime syksynä ennen maratonia jätin kokonaan pistämättä, mutta muistaakseni talvella ennen finlandiaa pistin ihan normaalisti. Toisaalta tämä Joroisten kisa on ehdottomasti elämäni pisin urheilusuoritus, jos loppuun asti pääsen, mutta tuleehan siinä myös otettua hiilareita koko ajan… Vaikeaa.

Geelit yms. ”kisaeväät” ovat vielä kaupassa. Huomenna täytyy matkalla kurvata johonkin isoon kauppaan ostoksille… Olen tämän viikon käynyt junalla töissä ja valitettavasti Kouvolan keskustassa ei ole sellaista putiikkia, mistä geelejä saisi.

Aikatavoitteita tms. ei minulla ole. Olen ajatellut, että jos uinti menee tuntiin, niin pyöräilyyn jää se 4 tuntia ja se minulla varmaan melkein meneekin. Jos sää on hyvä ja voimia vielä riittää, niin puoli mara voi mennä pariin tuntiin eli näillä spekseillä loppuaika olisi seitsemän tunnin nurkilla. Toisaalta puolimaraan voi mennä enemmänkin aikaa…

Venyttelyn lisäksi ei enää juuri mitään voi tai kannata tehdä. Ystävän kanssa eilen jutusteltiin puhelimessa ja hän mietti, miten laittaa hiukset kisaan. Että ehkä minäkin lakkaan kynnet vielä uudemman kerran ja pohdin hiuksia.

Mainokset
Kategoria(t): diabetes. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Jännittää…

  1. Sanna sanoo:

    Noi on just hyvät kisakynnet:) Kannustan sua täältäkäsin,tsemiiiii!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s