Joroisten puolimatka

Nyt se on takana päin ja mieli hyvä – mä tein sen, selvisin maaliin asti! En todellakaan voi sanoa, että kokemus olisi ollut kevyt ja nautittava, kaikkea muuta. Mutta selvisin. Ajeltiin koko perheen voimin kohti Savoa perjantaina. Oltiin Joroisissa hyvissä ajoin ja kävin hakemassa numeron yms. rojut sekä kuuntelemassa kisainfon jo klo 14 iltapäivällä. Myös kisakeskusta käytiin ihmettelemässä ja samalla reissulla bongattiin myös pääministeri perheineen.

Sen jälkeen jatkettiin matkaa kohti Varkautta, jossa tällä kertaa majoittauduttiin Hotelli Kuntorannassa perhehuoneessa (= 2 kerrossänkyä ja yksi erillinen sänky). Kuntoranta käyttää itsestään nimeä ”kylpylähotelli”, mikä on ehkä nykypäivän standardeilla hieman yläkanttiin. Hinta-laatusuhde ei ehkä ollut ihan kohdillaan, mutta ihan kelvollinen tuo kuitenkin oli. Eniten häiritsi ilmastoinnin puute – huoneessa oli varsinkin lauantai-sunnuntai yönä aika tuskaisen kuuma. Aamupala oli ihan ok, mutta ei mitenkään erityisen hyvä hotelliaamupalaksi. Rauhallista siellä kyllä oli ja kauniilla paikalla hotelli sijaitsi jonkun järven rannalla.

Illalla ajelin vielä uudemman kerran Joroisten suuntaan katsastamaan pyörän jo valmiiksi. Jarrut ja kypärä ok, joten ei muuta kun pyörä parkkiin omalle paikalle. Kyllähän tuolla pyörärivejä katsellessa iski varustekateus isosti…

Hetken ihailin kesäiltaa ja tyyntä Valvatusta.

Yöllä ei paljon nukuttanut, unessa pyöräilin Stubbin kanssa – aamulla totesin, että toiveunta sellainen vauhdinlisäys kyllä olisi! Aamupalaa oli tarjolla klo 6:30 lähtien ja ennen seitsemää olinkin jo syömässä. Insuliinin kanssa päätin, että pistän alle puolet normaalista annoksesta. Lähdettiin jo ennen kahdeksaa ystävän perheen kanssa kohti Joroisia.

Jätettiin juoksukamat urheilutalolle ja siellä törmäsinkin toiseen triathlonkaveriin.

Juoksukamppeiden jättämisen jälkeen jatkettiin kilpailijoiden bussikuljetuksella kohti uintipaikkaa.

Rannalla säädettiin juomapullot paikoillee, jätetiin pyöräilytavarat yhteen naulakkoon ja lämmittelytavarat toiseen paikkaan. Pyörässä muuten uutena hankintana geelilaukku, jonka mies osti minulle kilpailukeskuksen expo-alueelta etukäteen synttärilahjaksi.

Sitten ei muuta kun starttia odottamaan ja jännäämään. Kävin pikaiseen vedessä ennen kun verkka-aika loppui, mutta eipä siinä juuri muuta tullut todettua kun että lämmintä on. Rannalla bongasin myös Ninnin ja kävin morjestamassa. Meidän uintiryhmän lähtö oli toiseksi viimeinen uintilähtö klo 11:34. Jännitti isosti. Menin lähdössä ihan viimeiseen riviin eikä lähdössä mitään ruuhkaa siten ollutkaan. Silti onnistuin kehittämään jonkinlaisen paniikin ja tuntui, että en saa puhallettua keuhkoja tyhjäksi enkä sitten saa otettua happea, vaikka mielestäni uin varsin rauhallisesti. Olin jo ihan viittä vaille nostamassa kättä pystyyn ja pyytämässä kyytiä rantaan, mutta sitten päätin rauhoittua entisestään. Uin hetken aikaa ”mummorintaa” ja olo helpottui. Päätin jatkaa rintauinnilla ihan rauhakseen. Ensimmäiselle poijulle oli pitkä matka ja siinä tuli sitten jo ohi meidän jälkeen lähteneitä joukkueviestin uimareita. Ekan poijun jälkeen helpotti – lähinnä siis ehkä omassa päässä tuli usko siihen, että kyllä tästä selvitään. Uin rauhakseen eteenpäin ja niin se matka taittui hiljakseen metri metriltä, veto vedolta. Onneksi oli tyyni keli ja lämmintä, joten ulkoiset puitteet olivat kyllä uinnin kannalta ihanteelliset. Uintiin käytin aikaa 53:22 ja olin itse siihen todella tyytyväinen. Vaihdossa en pitänyt kiirettä vaan rauhassa riisuin märkkäsin ja laitoin pyöräkamppeet päälle. T1 vei 4:49 eli paljon vähemmän kuin miltä ajankulu tuntui.

Samaan aikaan kun itse lähdin taluttamaan pyörää mäkeä ylös (pyöräilyn sai aloittaa vasta mäen päällä, kun oli noustu rannalta pois), kuuntelin miten eräs nainen odotti sitä, että joku palauttaisi hänen pyöränsä. Joku oli siis vahingossa ottanut toisen kilpailijan pyörän telineestä! Oletettavasti oli sitten pyörän selkään noustuaan huomannut, ettei kyseessä ole oma pyörä, koska käsittääkseni nainen ei joutunut omaa pyöräänsä kauaa odottamaan. Mutta että kaikkea sitä voi sattua! Pyöräily lähti liikkeelle hyvinkin reippaasti. Tuntui, että pyörä kulkee, joten mikäs siinä… Kun itse olin ajanut reilu 18 km tuli kärkiauto vastaan. Mikäli oikein tunnistin, niin siinä vaiheessa Panu Lieto polki kärjessä (mutta saattoi se olla joku toinenkin, koska eipä noita kilpailijoita kovin helposti tunnista kisakamppeissaan pyöräillessä). Rantasalmelle päin olikin kiva polkea, kun koko ajan oli vastaantulijoita. Muutama kovempi mäki oli Rantasalmen päädyssä reittiä. Ensimmäisiin 45 km kului aikaa 1:43. Rantasalmelta takaisin päin olikin yksinäisempää polkemista. Vastaantulevia ei enää ollut kuin muutama eikä edessä päinkään juuri ketään näkynyt. Alun reipas polkeminen alkoi tuntua ja vauhti hidastui hetkittäin melkoisesti. Geelien nauttiminen alkoi tympiä ja järjestäjän urheilujuoma oli pahaa… (alkumatkan join Northforcen nesteytysjuomaa, mutta kun omat kaksi pulloa oli juotu tyhjiksi, piti siirtyä järjestäjien tarjoamaan juomaan). Toinen 45 km olikin merkittävästi hitaampi 1:53. Vaihdon lähestyessä ajatus puolimaratonin juoksemisesta ei houkutellut yhtään. Epäilin sitä, miten vatsa kestää, koska geeliä en pystynyt ottamaan enää yhtään ja tuntui melko pahalta.

Myös toisen vaihdon otin rauhallisesti. Pyöräkengillä (tai paljain jaloin) taitettava ”siirtymätaival” oli aika pitkä, mutta päätin kävellä sen ihan rauhallisesti. Tuumasin, että juoksukilometrejä on vielä edessä aika monta, että pakko ei ole pyöräkengillä juosta.T2 veikin 5:31. Siinä vaiheessa, kun lähdin juoksuun oli Stubb juuri saapunut maaliin…

Puolimaraton juostiin kolmena kierroksena. Juomapiste oli heti kierroksen alussa ja noin 3 km:n kohdalla. Ensimmäinen kierros kulki hyvin, juoksin n. 6 min/km ja oli oli varsin hyvä. Otin juostessa Gu chomps energiakarkkeja sekä vettä, suolaa ja suolakurkkua. Urheilujuomaa ja geeliä ei tehnyt enää mieli. Ekalla juoksukierroksella bongasin Jaanaban. En kyllä tainnut muistaa esittäytyä, vaikka muutama sana vaihdettiinkin… Hän juoksi siinä vaiheessa toista kierrosta. Toisen kierroksen alussa sain kiinni ystävän ja kilometrin verran juostiin yhdessä, sitten jatkoin hieman reippaammin matkaa. Oma vauhti kyllä hiipui melkoisesti juoksun edetessä. Kolmannen kierroksen alussa oli pakko käydä vessassakin. 🙂 Tekninen tauko siis. Viimeisellä kierroksella kävelin alun ylämäen sekä myös loppupuolella ylämäkiä metsässä, muuten hölkkäsin koko matkan. Onneksi reitin varrella oli mukavasti kannustajia sekä kastelijoita eli ihmisiä puutarhaletkuineen ruiskuttamassa vettä juoksijoiden päälle. Kuuma nimittäin oli.

Kun lähestyin viimeiseltä kierrokselta maalia, kuulin kenttäkuulutuksen, jossa sanottiin että miehet eivät enää pääse alle seitsemän tunnin loppuaikaan, mutta viimeisen uintiryhmän naisilla on vielä mahdollisuus se alittaa, joten ei muuta kuin tossua toisen eteen ja niin vaan pääsin maaliin kokonaisajassa 6:56:36. Hyvä minä! Finisher-paidan hakuun ja evästä Lidlin recovery arealla naamaan. Sitten tavaroiden haku ja kohti majapaikkaa.

Advertisements
Kategoria(t): kilpailut. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Joroisten puolimatka

  1. Onnittelut. =) Olin ihan töttöröö siellä juoksussa enkä kyllä tajunnut kenen kanssa puhuin.
    Keli oli kyllä kova, mutta hyvä se on että kesällä on lämmin. =D

  2. fillarantti sanoo:

    Onnittelut , kiva stoori ja puolireissu tehty;)

  3. Ninni sanoo:

    Paljon onnea!! Hienosti vedetty, ja hyvin rauhoitettu uinnin alkava paniikki. 🙂 Oli kiva nähdä!!

  4. SanNu sanoo:

    Hienosti selvitty urakasta! Oletkos sinä YST ja opiskellut Kuopio-Oulu akselilla? Taisit käydä Ruotsin puolellakin? Kuva näyttää niin tutulta.

    • d1treenaaja sanoo:

      Joo olen. 🙂 Vuosikurssia -98. Ruotsiin olin lähdössä, mutta jätin sen kuitenkin väliin, kun reumasairaus iski niillä nurkilla. Valmistuin syyskuussa 2002. Ja nyt mua kyllä mietityttää, että kuka sinä olet…? 🙂

      • SanNu sanoo:

        Yst, vuosikurssia 2000. Nähtiin muistaakseni joskus Opkolla, mutta ei varmaan sen jälkeen. mä valmistuin jouluna 2004. näetkö mun sähköpostin, heitä vaikka maililla niin pistän kuvan,josko tunnistat 😉

  5. Soile sanoo:

    Onnea hienosti kisatusta ensimmäisestä puolimatkasta! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s