Onko elämää puolimatkan jälkeen…?

Muutaman päivän olen toipunut puolimatkasta. Vaikkapa viime syksyiseen maratoniin verrattuna, olen toipunut puolimatkasta paljon nopeammin eivätkä esim. jalat missään vaiheessa edes olleen niin kipeät kuin maratonin jälkeen. Kesäflunssa ilmoitteli itsestään jo viime viikolla lievällä kurkkukivulla aamuisin ja nyt se on muuttunut ihan oikeaksi flunssan poikaseksi – ruokatunnilla piti kipaista lähimarkettiin hakemaan nenäliinoja ja kurkkupastilleja. Ehkäpä jännitys piti kisaan asti flunssa poissa, mutta kun kisa on ohi oli oiva tilaisuus iskeä? No, nythän tässä no hyvä ottaa rauhallisesti.

Ensi viikon torstaille olen ilmoittaunut oman kylän Iitti-hölkkään. Ilmoittautumisia näyttää tippuvan lisää mitä lähemmäs kisapäivä tulee! Hieno juttu! Kilpailunjohtaja kertoi, että huomenna koittavat saada mitattua reitiksi virallisesti kympin. Hieman haastetta mittaukseen aiheuttavat urheilukentän ympäristössä tehtävät tietyöt, mutta toivottavasti sorakasat on saatu raivattua alta pois. Mutta sinne siis kaikki mukaan! Muuten ei ole vielä mitään suunnitelmia loppuvuodelle näin kuntoilun kannalta.

Viime vuonna oli jotenkin täysin selvä, että perusmatkan jälkeen lähdetään kokeilemaan puolimatkaa ja nyt on vähintäänkin yhtä selvä, että ensi vuonna ei vielä täydelle matkalle lähdetä. Ystävän kanssa meillä on ollut puhetta, että otetaan tavoitteeksi ironman sinä vuonna kun siirrymme seuraavaan ikäsarjaan. Mies pyöritteli silmiään, kun tästä puhuin. Sanoin, että onhan siihen vielä VUOSIA aikaa – johon tuo vastasi, että ”ei nyt kuitenkaan niin kovin monta vuotta”. No, aika näyttää.

Osasta vapaaehtois/luottamushommia aion irrottautua, mutta jotain uusiakin on tulossa. Lisäksi pienemmätkin lapset alkavat olla harrastavassa iässä, joten äitiä tarvitaan kuskiksi, huoltajaksi, eväiden laittajaksi, tsemppariksi… Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että ensi kesänä en edes puolikkaalle lähde, mutta katsotaan nyt. Mieltäänhän saa muuttaa.

Loppuun vielä Timo Kananojan ottama kuva lauantailta maaliintulosta:

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Onko elämää puolimatkan jälkeen…?

  1. Punatulkku sanoo:

    Flunssa painaa täälläkin päälle ihan urakalla. Maalin pääsyn euforia vaihtuu normaaliin arkeen. Mie ilmoittauduin Kuopioon sunnuntaina. Toivottavasti flunssa menee ohi nopsaan. Heitin sinulle positiivisuushaasteen blogissani, jos kiinnostaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s