Vantaan maraton 10.10.2015

Lauantaina oli maratonin vuoro. Heräsin aikaisin, koska lapset piti tiputtaa matkalla mummolaan päiväksi. Kahdeksan jälkeen oltiin mummolassa ja siitä jatkoin aika lailla saman tien kohti Vantaata. Puoli kymmenen aikaan olin Vantaalla ja ilokseni huomasin, että parkkipaikka löytyi helposti aivan lähtövaatteen vierestä. Aurinko paistoi, vaikka viileä keli olikin. Urheilutalolta numeron hakuun sitten vaan. Pariin tuttuunkin törmäsin ja höpöteltiin mitä höpöteltiin.

Facebookissa on sellainen kestävyysurheiluaiheinen ryhmä kun Kestävyyttä pintakaasulla 24/7, missä olen enempi taustalla juttuja lukenut. Ko. ryhmän juoksijoilla oli treffit kymmeneltä urheilutalossa – hetken pohdin, että uskallanko nyt ihan mennä ja sanoa, että ”moi”, kun ei mulla edes ole tollaista väriä tunnustavaa vermettä. Menin nyt kuitenkin, eivät purreet. Hieno lippupose otettiin pihalla – aurinko paistoi ja pakko oli irvistää vähän, kun häikäisi. Olen siis kolmas vasemmalta tuossa kuvassa.

kpk247

(Kuva: KPK24/7)

Klo 11 oli startti. Tarkoitus oli lähteä 6 min/km vauhdilla liikkeelle ja toivoa, että sitä vauhtia jaksaa riittävän kauan. Yksi triathlonkoulusta tuttu nainen löytyi juoksuseuraksi ja lähdettiin läpsyttelemään. Puolimaran verran juostiin yhtä matkaa ja aika tarkkaan tuota 6min/km vauhtia. Sitten kaveri vähän hyytyi ja jatkoi itekseni taivallusta. Vantaalla maraton juostaan neljänä lenkkinä. Maisemat ovat juurikin sellaiset, minkälaiseksi maalainen Vantaan kuvittelee – teollisuushalleja ja välillä asuinalueita. Ei kovin mieltäylentävää. Kolmannen lenkin puolessa välissä alkoi vauhti tippua. Jalkoja kivisti – kyllä huomasi, että pisin lenkki tälle vuodelle oli ollut kokonaista 15 km ennen lauantaita. Kävi mielessä, että ehkä olisi kannattanut joku pidempikin lenkki juosta.

Huoltopisteitä oli joka kiekalla kolme. Kaikilla otin jotain – yleensä urheilujuomaa ja vettä, loppupuolella myös banaania ja suolakurkkua. Geelipisteellä otin geelin. Itsellä oli taskussa hedelmäaakkosia ja suolaa. Aakkosia vedin viimeisellä kierroksella urakalla. Viimeinen kierros oli jo aika tuskaa, pohkeissa meinasi vetää suonta ja koitin vähän venyttääkin, mutta silloin tuntui, että joku toinen paikka vetää jumiin. Että ei muuta kun hissukseen eteenpäin. Hetkittäin oli ihan pakko kävellä. Jossain vaiheessa moottoripyörä ajoi ohi ja kuski huuteli, että ”varttimaratonin kärki on tulossa, stubbikin juoksee siellä perässä”. Siitä vähän sisuunnuin, että ”en kyllä kävele, jos ministerikin on tulossa ohi”. Kovaa juoksivat ohi varttimaratonin juoksijat – myös se Stubb.

Hirvittävän pitkiä olivat kilometrit viimeisellä kierroksella, mutta lopulta tuli maalikin eteen. Aikaa oli siihen mennessä kulunut n. 4 h 28 min. Olin arvellut, että tämän vuoden juoksuilla ja lenkkien pituudella voisin päästä alle 4:30, että oman kunnon arviointi osui ainakin kohdalle! Maalissa pohdin, että uskallanko istua vai käykö niin, etten siitä enää ylös pääse, jos istumaan jään? Hetken huilasin kuitenkin, sitten köpöttelin hakemaan tavarat ja menin uimahallille saunaan. Jalat tuntui olevan ihan tukossa, mutta saunassa vähän venyttelin ja hieroin jalkoja. Saunan jälkeen olikin jo ihan toinen olo, melkein hyvä olo.

Yhtään kynttä ei irronnut, ei tullut rakkoja, eivätkä jalat muutenkaan olleen järin kipeät. Hyvin pystyi sunnuntaina menemään kotona ylä- ja alakerran väliä! Lauantaina venyttelin toki hyvin vielä illalla kotona. Mutta hämmentävää.

Vantaalla järjestelyt pelasivat hienosti. Huolto toimi, itselle sopi myös se tarjolla ollut urheilujuoma enkä mitään omia pulloja mukana kantanut. Oli mahtavaa, että juoksun jälkeen pääsi saunaan ja ihanaa, että pukuhuoneessa oli reilusti tilaa vaatteita vaihtaa. Maisemien takia tuonne ei kannata lähteä juoksemaan. Mikään massamaraton tapahtuma ei myöskään ole ja varsinkin viimeisellä kierroksella sai juosta kyllä aika lailla yksikseen – toki joku toinen oli koko ajan näköetäisyydellä, mutta olisin kaivannut enemmän seuraa myös sinne ”ynnämuuta” kuntoilijoiden osastolle.

Ennätys parani (vuonna 2013 Berliinissä juoksin aikaan 4:41:07) ja vähän tässä jo kutkuttaisi mieltä lähteä vaikka Tukholmaan ensi vuonna juoksemaan…

Advertisements
Kategoria(t): maraton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s