Ekoja kertoja

Tästä tuli tämmöinen ekojen kertojen viikko. Laittelin alkuviikosta s-postia db-hoitajalle, että ei tämä homma nyt itekseen parane, että jotain tarvii noille sokeriarvoille tehdä, että voisitko hankkia reseptin valmiiksi siihen mennessä, kun torstaina tulen. Eli torstaina sitten hoitajalle. Hoitaja pohdiskeli, että voisko kuitenkin olla joku tulehdus (WTF?!), joka sokereita nostaa. Mutta oli kuitenkin saanut hommattua reseptin Novorapidiin.

Ohjeet oli kyllä jokseenkin mielenkiintoiset – ”no, kokeile nyt alkuun vaikka 2-4 yksikköä ennen ateriaa”. Onneksi olen luku- ja laskutaitoinen. Olen sen verran insinööri, että tuollainen epämääräisyys ärsyttää suunnattomasti! Kyllä minun on helpompi lähteä tähän laskemalla hiilareita kun arpomalla jotain yritys ja erehdys menetelmällä – no, yritystä ja erehdytähän tässä on varmasti myös laskemalla, mutta ehkä kuitenkin joku tolkku tulee pikemmin. Latasin puheliin pari sovellusta hiilareista – toinen on Novo Nordiskin ”Hiilari” ja toinen saksankielinen ”Kohlenhydrate”. Saksankielinen on merkittävästi kattavampi. Jos jollakulla on suositella joku hyvä appsi, niin saa vinkata. Sen hoitaja muisti sanoa, että kolmeen tuntiin pistämisen jälkeen ei voi lähteä lenkille. Eli tarkoittaako tämä sitä, että spontaanit lenkit on nyt loppu? Mulla on pari kaveria, joiden kanssa olen lähtenyt välillä lenkille noin vartin varoitusajalla. Että onko se nyt ihan no-no? Ja mikä on sitten lenkki? Tätä mietin, kun torstaina lähdin heti kohta ruuan jälkeen kylille asioille niin että olin pyörällä liikenteessä.

Salpaus Rogaining

Toinen viikon uutuus on rogaining, joka oli vuorossa tänään. Startti oli klo 12 Nastolassa eli melkein kotinurkilla. Aamulla pistin Lantusta pari yksikköä normaalia vähemmän, aamupalalle pistin NovoRapidia, mutta lähtiessä kotoa puoli kymmenen aikaan oli sokerit päälle 11, että ei ihan kohdilleen osunut aamulla tuo pistäminen… Nastolassa jaettiin kartat kymmeneltä eli melkein pari tuntia oli aikaa suunnitella reittiä.

Totesimme heti, että ensikertalaiset erottuivat konkareista suunnitteluvaiheessa. Meillä oli vaan kartta ei mitään muuta rekvisiittaa – konkarit kaivoivat esiin alustat ja alkoivat laittaa nuppineuloja mahdollisille reiteille ja mittasivat niitä langan kanssa. Laskimilla laskivat pisteitä. Toki konkarit olivat lähdössä pääasiassa pidemmille matkoille joko kuudeksi tunniksi tai 12 tunniksi. Meillä oli kolmen hengen joukkue ja samalla joukkueella ja yhdellä täydennyksellä on tarkoitus suunnistaa Venloissa kesäkuussa.

Vettä satoi aivan järkyttävästi lähdön aikaan, mutta onneksi se loppui melko pian lähdön jälkeen. Kengät tosin kastuivat jo ekalla rastilla suossa. Ensimmäisellä rastilla oltiin 16 minuuttia lähdön jälkeen ja ekan tunnin aikana saatiin haettua kolme rastia ja juostua melkein 8 km.

Sen jälkeen maasto vaikeutui, kuljettiin pellon reunaa ja ojan vartta. Hypeltiin metsäojien yli – ihan sai tosissaan hypätä paikoitellen ja kiipeiltiin kukkuloille. Rastit löytyivät varsin helposti kuitenkin. Kun aikaa oli kulunut reilu 2 tuntia oli kierretty jo ne rastit, mitkä olimme kuvitelleet kiertävämme. Tehtiin päätös lähteä hakemaan vielä yhtä rastia aika kaukaa. Siinä mentiin sitten vipuun, kun näytti, että rasti löytyy ihan helposti ja tuli sitten mentyä vähän heikolla keskittymisellä ja tehtyä pummi. Etsittiin siis väärältä kukkulalta rastia, rastikin löytyi lopulta mutta sen verran aikaa meni, ettei ehditty maaliin ihan kolmeksi vaan myöhästyttiin 1,5 minuuttia eli miinusta tuli 20 pistettä. Kaikesta huolimatta meidän tiimin sijoitus oli kolmen tunnin sarjan puolessa välissä, mikä oli kyllä hurjan hyvin! Matkaa kertyi 18,5 km! Melkoista. Maalissa oli tarjolla keittoa, leipoa, kahvia… Oli kyllä ihan todella hyvä tapahtuma!

Ennen lähtöä söin munkin (itsepaistettu) ja kauraevään. Matkalla oli mukana vettä n. 0,5 litraa ja muutama raakapatukka/energiapatukka. Kaksi patukkaa mutustin matkalla (Jutan juustokakkupatukka oli törkeän pahaa, Lidlin raw bare ihan hyvää.) Maalissa sitten kasviskeittoa, pari ruisleipää, vettä ja kahvia. Matkalla en mitannut sokereita ja maalissakin vasta ruuan ja suihkun jälkeen. Siinä kohtaa sokerit olivat 11,3 – tuosta vajaan tunnin päästä kotona yhtä yksikköä alemmat.

Advertisements
Kategoria(t): diabetes, suunnistus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Ekoja kertoja

  1. Popkornilla sanoo:

    Tsemppiä kovasti tuon ateriainsuliinin kanssa. Lenkit kolmeen tuntiin pistämisestä on tosiaan jatkossa no no, eikä siihen mikään tepsi. Lenkki tarkoittaa _minulla_ mitä tahansa reippaampaa kävelyä, jossa syke hiemankin nousee. Varsinkin perusinsuliinin huippuvaikutuksen aika yhdistettynä ateriainsuliiniin estää koiran kanssa kävelynkin. Mutta näitä pistoaikatauluja oppii kyllä säätelemään helposti, eikä elämä mitenkään rajoitu! 🙂

    Itse taisin aloittaa ateriainsuliinin niin, että sovimme suhteen, jolla pistän sitä. Se taisi olla 1 yksikkö/10 g kohti, mikä oli aivan likaa, Sitten muutin sen 1 yksikkö/30 g. Hormonikierron vaihe vaikuttaa minulla myös ateriainsuliinin suhteeseen. Pyysin myös jossain vaiheessa kynän, josta saa 0,5 yksikköä, helpotti hommaa varsinkin alussa, kun omaa insuliinintuotantoa oli enemmän.

    Suosittelen hiilareiden laskemisen opettelua finelin palvelusta, tai miksei jotain muutakin sovellusta käyttäen. Sen kun oppii, niin homma helpottuu tosi paljon 🙂 Tsemppiä sinulle kovasti ja kiva juttu rogainingista, ihan uusi juttu minulle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s