Rillit huurussa – Vanajanlinnan sprintti

Viime lauantaina oli vuorossa tämän vuoden triathlonkoitos – siis ainakin toistaiseksi ainoa, mihin olin ilmoittautunut eli Finntriathlon Vanajanlinna. Viime vuoden keskeytys painoi mielessä, huono sää veti loppuviikolla mielen matalaksi ja huomasin loppuviikosta miettiväni, että voisiko ilmoittautumisen jotenkin vielä perua menettämättä rahojaan… (en löytänyt sellaista vaihtoehtoa). Vielä edellisenä yönä toivoin, että jospa joku olisi varastanut polkupyörän hotellin parkkipaikalta, missä se oli auton peräkoukussa jemmassa. Meidän perhe tuli siis Hämeenlinnaan jo perjantaina, koska itse valmistuin HAMK:sta ammatilliseksi opettajaksi ja  kävin perjantaina pokkaamassa todistuksen sieltä. Meidän koululainen taas palloili power cupissa, joka sekin järjestettiin Hämeenlinnassa tänä vuonna eli varsinainen kesän superviikonloppu siis.

Olin Vanajanlinnassa paikalla ennen kymmentä, auto parkkiin (auton sai muuten varsin lähelle, pisteet siitä), ilmoittautumaan ja ikämiesten starttia ihmettelemään ennen omaa kisainfoa. Kisapaikalla selvisi, että veden lämpötila on jäätävät 15,6 astetta, huh!

Naisten startti oli klo 12. Asetuin suosiolla hyvin taakse. Sen verran kävin ennen starttia järvessä, että totesin veden olevan kylmää. Uimalasit huurtuivat heti, vaikka olin laittanut huurtumisenestoainetta. Näin suurin piirtein edellä uivan lakin, mutta en edes poijuja. Aika tuskaista. Vesi oli niin kylmää, etten saanut laitettua edes naamaa veteen vaan uin suosiolla ”mummorintaa” ajatuksena vaan selvitä järvestä keskeyttämättä pois. Toisella poijulla roikuin hetken poijussa ja koitin putsata laseja, mutta apu oli lyhytaikainen. Viimeisen suoran sain vasta uitua (rintaa tosin, mutta ehkä se jo näytti uimiselta). Uintiin meni ihan järkyttävän kauan. Vaihtoalueelle, pari kettukarkkia naamaan ja pyörän selkään. Vedin vielä pitkähihaisen paidan päälle. Pyöräily oli 4*5 km:n lenkkinä. Pyörä kulki juuri sen verran, mitä sen nyt voi olettaakin kulkevan tällä treenillä ja minun cyclo-cross pyörällä. Ihan tyytyväinen olen. Kolmannella kierroksella sain peesattua hetken aikaa, mutta muuten ajoin itekseni – tosin joku kuului minua peesaavan pari kierrosta.

Juoksuun vaihto meni nopeasti ja eikun matkaan. Olin kuvitellut, että saisin juostua vitosen keskivauhdilla (vaikka en nyt erityisen paljon juoksemassa ole käynytkään enkä mitään vk-treenejä ole tehnyt…), mutta enpäs pystynytkään. Olin aika varma, että tämä on eka kisa, missä en pääse ystävästä juoksuosuudella ohi. Juoksureitti oli paikoin niin kapea, että en päässyt ohittamaan edellä juoksevia ja se vähän harmitti. Ystävä teki kohtalokkaan virheen maaliin tultaessa eli ei hoksannut maaliin tehtävää käännöstä ja siinä kohtaa sitten pääsin kuin pääsinkin ohi. Alla ystävän miehen ottama kuva siitä hetkestä (mistä voi todeta, että onpas mulla hirveä etukeno tuossa!).

Maalissa ajassa 1:39:04. Muutama kilpailija jäi vielä taakse. Pesutilat oli varsin hulppeat Vanajanlinnassa, oli aika luksusta kyllä. Kilpailijaruokailu ei oikein iskenyt – kasvissyöjälle ei ollut kun vihreää salaattia ja pastaa ilman kastiketta.
results
Sokereista vielä eli pistin ihan normaalisti pitkävaikutteista insuliinia aamulla, koska tämä oli kuitenkin varsin lyhyt – vaikkakin kova – suoritus. Aamupalalla pistin pikaa normaalisti, koska olin aamupalalla hyvissä ajoin ennen kisan alkua (seitsemän jälkeen heti). Ennen starttia tankkasin banaanilla, keksillä ja niillä kettukarkeilla. En mittaillut sokereita enää. T1:llä otin urheilujuomaa ja ne kettukarkit, pyöräpullossa oli laimeaa mehua, mutta kovin paljon en juonut. Juoksuosuuden puolessa välissä otin geelin ja vettä, maalissa urheilujuomaa ja palautusjuoman ja suihkun jälkeen sen kilpailijaruokailun. Tämän jälkeen mittasin autolla sokerit n. 13 ja pistin siinä kohtaa pikaa kaksi yksikköä.
Viikonloppuna onnistuin insuliinien kanssa pelaaminen varsin hyvin. Ainoa epäonnistuminen oli eilen paluumatkalla, kun söin turkkilaisessa ravintolassa falafel-rullan ja arvioin viisi yksikköä riittävän, mutta pari tuntia ruuan jälkeen oli sokerit päälle 12 edelleen eli siinä oli paljon enemmän hiilaria kun kuvittelin.
Advertisements
Kategoria(t): diabetes, kilpailut, triathlon, Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s