Syksyn arkea

Syyskuu on tullut ja lasten harrastukset käynnistyneet täysillä. Sen kyllä huomaa – tunnit meinaavat vuorokaudesta loppua kesken. Ja illalla pimeys yllättää liian aikaisin. Vielä en ole saanut itseäni siihen moodiin, että olisi ihan ok lähteä lenkille pimeällä – kohta on varmaan pakko siihen taipua. En tykkää syksystä yhtään, vaikka nyt onkin kyllä ollut paljon hienoja päiviä.

Treenit ovat jääneet niin vähiin, että niitä ei kannata edes luetella. Sunnuntaina ehdin pitkästä aikaa lenkille ja olikin kyllä ihana keli. Ja ihana oli pitkästä aikaa juosta lenkkipolulla metsässä. Lenkkipolun varrelle oli ilmestynyt myös uusia kuntoilulaitteita. Siinäpä sitä pystyi toteamaan, miten huono lihaskunto onkaan. Samaan aikaan telineillä kiipeili lapsia, jotka suvereenisti roikkuivat telineissä ja koittivat kohteliaasti pidättää nauruaan siinä kohtaa, kun itse yritin rimpuilla tellingeissä.

Ilmoittauduin kuitenkin Uusi Lahti -juoksuun puolikkaalle. Se on 1,5 viikon päässä, että mitään ihmeitä tässä nyt ei kyllä ehdi tehdä. Tämän vuoden pisin lenkki on kymppi, että onhan siinä ehkä tekemistä.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s