Berliinissä tepsuttelua

Viikko sitten kävin toistamiseen Berliinissä maratonilla. Lähdimme miehen kanssa reissuun perjantaina – vähän jännitti, että lentääkö Air Berlin, mutta hyvin päästiin matkaan. Oltiin perillä jo hyvissä ajoin, etsiydyttiin hotellille ja lähdettiin messuille hakemaan ranneketta ja numeroa. Mies oli siis huoltajana matkassa mukana. Lisähaastetta reissuun toi, että alkuviikolla sain angiinadiagnoosin! Kurkku oli vähän kipeä useamman päivän, mutta muuten en ollut kipeä. Varmuuden vuoksi kävin kuitenkin työterveydessä ja otettiin testi. Ab-kuuri oli siis vielä Berliinissä päällä vaikka kurkkukipu olikin jo kadonnut.

23582933138_51467930a1

Messuilla numeron haku toimi saksalaisen tehokkaasti ilman turhaa jonotusta. Vähän aikaa kierreltiin kojuja ja ostin yhdet sukat sekä energiakarkkeja, joita otin sunnuntaina juoksuun mukaan. Hämmästytti se, että suurimmalla osalla myyjiä (niistä, joiden tavaroita katselin), ei ollut pankkikorttimaksumahdollisuutta vaan enempi mentiin käteisellä. Käteeseen sai messuilla rannekkeen, joka piti olla sunnuntaina lähtöalueella kädessä.

37434808711_0089435190

Olin ihan sattumalta onnistunut valitsemaan hotellin juoksureitin varrelta – Hotelli Amelie Reinhardstrassella. Ihan perushotelli, ok huoneet, mutta kehno aamupala. Olin jo varaukseen kirjoittanut, että toivon sunnuntaille aikaisempaa aamupalaa, mutta se ei onnistunut! Tuumasivat vain, että ”ei näitä aikoja voi muuttaa”. Että ei kovin korkeita pisteitä tästä. Aamupala alkoi siis klo 8 aamulla, kun startti oli minulla klo 10.

Lauantaina oli jo vuorossa rullaluistelumaraton, joten kadut piti olla tyhjinä autoista kaksi päivää. Lauantaina aamusta katselimme, kuinka kadulla vielä parkissa olleita autoja nosteltiin hinausautojen kyytiin varashälyttimien soidessa.

37434821581_fccff07e7e

Lauantain vietimme muuten ostoksilla kierrellen ja hyvin syöden. Lisäksi kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa, joka oli ihan näkemisen arvoinen paikka.

23582968788_b11a0d6050

Sunnuntai valkeni tihkusateisena, mutta varsin lämpimänä. Söin hotellihuoneessa omia eväitä ja kahdeksalta kävin hörppäämässä hotellin aamupalalla vielä kahvia. Ei kait ilman kahvia voi juosta?? Olin lähtöalueella puoli yhdeksän maissa ja aikaa oli kyllä vähintään riittävästi etsiytyä omaan lähtökarsinaan ja käydä bajamajassa.

36725328324_6eba084d95

Olin viimeisessä lähtökarsinassa, koska paras maratonaika on huonompi kuin 4:15. Aika paljon muitakin siinä karsinassa oli ja varsin tiiviissä tunnelmassa lähtö odoteltiin. Pari minuuttia ennen lähtöä heitin vielä pitkähihaisen pois päältä ja hylkäsin sen Berliiniin. Lähtölaukauksesta meni vielä muutama minuutti ennen kuin ehdin lähtöviivalle ja aika hitaasti joukko lähti etenemään. Olin asettanut tavoitteeksi juosta 6 min/km vauhtia, mutta alku oli hitaampi ruuhkan takia.

36725343344_960551fa47

Parin kilometrin jälkeen oli enemmän tilaa juosta ja pystyin ihan hyvin juoksemaan 6 min/km vauhtia. Meidän hotelli oli n. 7,5 km:n kohdalla ja mies tuli vilkuttamaan hotellin eteen – oli nähnyt myös kärkijuoksijat aiemmin. Juoksu eteni suunnitelman mukaan ensimmäiset 25 km. Sitten alkoi tuntua siltä, ettei vatsa kestä enää juomista tai energiaa. Oli pakko kävellä hetkittäin, ettei oksenna. Kolmenkympin jälkeen kramppasi etureisu ja se pakotti jälleen kävelemään. Kävi kyllä mielessä, että hullun hommaa on tällainen maratonin juokseminen, että voisi kait sitä päivän muutenkin viettää. Toisaalta olin jo puolen välin paremmalla puolella, joten eihän siinä enää keskeytetä, jos ei mitään onnettomuutta satu. Jotenkin ne kilometrit etenivät siitä sitten kuitenkin – hitaasti, mutta eteenpäin. En muista, että minua edellisellä Berliinin reissulla olisi ahdistanut roskamäärä mitenkään erityisemmin, mutta olisiko se noiden polkujuoksujen myötä tullut, että roskamäärä näytti aika pahalta? Juomapisteitähän tuolla on 2.5 km:n välein ja jos siinä n. 40 000 kertakäyttömukia viskataan kadulle, niin onhan se roskan määrä hirveä. Toki täytyy todeta, että seuraavana päivänä ei kaduilla näkynyt jälkeäkään juoksusta.

36725350014_6b52be1600

Maaliin pääsin lopulta ajassa 4:43 – ei siis tullut uutta ennätystä, mutta ei tosin ollut huonoinkaan maratonaika. Ei mitään erityisen suuria tunteita herättänyt tämä juoksu – vähän sellainen, että ”tulipahan käytyä”. Maisemat reitin varrella ovat hienot ja tunnelma huikea, että sen puolesta voin ehdottomasti suositella. Järjestelyt toimivat myös hienosti ja itse pidän Berliinistä kaupunkina ihan valtavasti. Mutta luulen, että ainakaan ensi vuoden arvontaan ei tarvitse minun lähteä mukaan.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s