Lahti-Hollola Jukola 2018

Tänäkin vuonna oli viikkoa ennen juhannusta suunnitelmissa Jukolan viesti. Tällä kertaa tapahtuma olikin lähes kotinurkilla, joka toki muuttaa reissun luonnetta melkoisesti. Tarkoituksena oli lähteä lähes koko perheen voimin viikonlopuksi telttailemaan, mutta lapsista osa sairastui, joten suunnitelmat muuttuivat. Lähdin lopulta itsekseni lauantaina aamusta kisapaikalle. Jätin auton Lahteen vanhempien luokse ja hyppäsin Matkakeskuksesta bussiin ja hurautin sillä Hälvälään. Yksin reissatessa bussi oli hyvä ratkaisu, vaikka hinta olikin aika kova (6 €/suunta bussissa maksettuna). Perheparkki olisi ollut Lahden keskustan tuntumassa, vajaan kilometrin päässä bussipysäkiltä. Laskin, että 4 hengen porukalle tulisi melkoiset kustannukset pysäköinnistä  (15 €) ja kuljetuksesta verrattuna esim. viime vuoden Joensuun Jukolaan, jossa perheparkista oli ilmainen kuljetus kisakeskukseen. Lisäksi kuljetus kisakeskukseen oli järjestetty vain lauantaina ja sunnuntaina, perjantaina tulijat joutuivat tyytymään vakiovuoroihin, jotka jättivät varsin kauas kisakeskuksesta. Kävelyreitit ja bussipysäkit oli opastettu täysin olemattomasti! Tuntui, että Lahden kokemusta suurtapahtumien järjestäjänä hehkutettiin ennen tapahtumaa valtavasti, joten melkoisen pettynyt olin järjestelyihin useammssa kohtaa.

Hälvälän kankaalta löytyi muu joukkue telttoineen. Tänä vuonna Terästarpojat panosti asuihin eli nyt meillä olin tiimipaidat ja suunnistussukat. Näitä sponsoroi Elämysautot sekä Kartecon. Juoksujärjestystä pohdittiin vielä viimeisinä päivinä ennen tapahtumaa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että mennään samalla järjestyksellä kun aiempinakin vuosina eli minulle jäi ankkuriosuus, jolla tänä vuonna oli mittaa 7,9 km.

Ennätin siis hyvin katsomaan Venlojen startin ja olin sen verran aikaisin paikoilla, että pääsin aivan lähtökarsinan viereen. Siitä pystyi vielä meidän aloittajalle vilkuttelemaan viimeiset tsempit!

Seurailin aloittajan etenemistä väliaikapisteeltä toiselle. Onnistuin tallustamaan yleisörastillekin sopivasti niin, että hänet bongasin.

Yleisörasti oli sijoitettu suppaan siten, että kaikki joutuivat ensin laskeutumaan supan pohjalle ja nousemaan sitten rastille ylämäkeen. Alkuosuuksilla yleisörastilta kurvattiin jo kohti maalia, mutta omalla osuudella tästä jatkettiin vielä pari kilometriä matkaa!

Pääsin omalle osuudelleni viiden jälkeen iltapäivällä. Vaikka en yhteislähdössä ollutkaan, niin porukkaa oli koko ajan varsin paljon ympärillä. Ensimmäisen rastin pummasin komeasti, kun lähdin peesaamaan varmannäköisesti juoksevaa suunnistajaa. Ohi mentiin komeasti. Olisi pitänyt omaan osaamiseen luottaa! Netistä löytyi mahtavaa vertailudataa ja siitä näkyykin, että ekan rastin pummi oli kaikista pahin. Nuo muut isohkot eivät sitten maastossa niin isoilta tuntuneetkaan.

Maaliin meidän joukkue saapui sijalle 741 eli viime vuoteen verrattuna reilun sadan sijan pudotus – toki joukkueita oli mukana nyt melkoisesti enemmän eli suhteellisesti oltiin varmaan samalla tasolla. Kenenkään juoksukunto ei tänä vuonna ollut ihan paras mahdollinen, mutta tyytyväisiä toki olimme!

Juoksun jälkeen suihkuun ja sitten ruokajonoon, joka olikin PIIITKÄ. Ruuanvalmistus oli pettänyt tai joku lämmitysuuni hajonnut – enkä tiedä, oliko sitä ruokaakaan lopulta tarpeeksi. Kuulemma ruokamäärä oli päätetty jo viime vuoden puolella, mikä tuntuu uskomattomalta, että eikö tässä yhtään katsota sääennusteita? Jäin alueelle vielä Jukolan viestin lähtöön saakka ja lähdön jälkeen lähdin bussille päästäkseni takaisin Lahteen. Busseilla ei ollut minkäänlaista aikataulua Hälvälästä Lahteen päin, puoli kahdentoista maissa tuli kolme bussia melko lailla peräjälkeen, joihin kaikki eivät kuitenkaan mahtuneet. Busseihin jonotettiin epämääräisessä laumamuodostelmassa ja tunnelma alkoi olla jo varsin kireä. Linja-autofirman sovellusta ei voinut käyttää lipun ostoon, koska alueen verkko ei kestänyt ja kuljettajalta loppui lippukoneesta paperi, joka pysäytti lipun myynnin… Huoh. Ei näin.

Järjestelyjen puolesta tapahtuma oli huonompi kuin viime vuotinen, mutta muuten oli toki kivaa. Rastit löytyivät yllättävän helposti. Kunto olisi voinut olla parempi, mutta ehkä ensi vuonna sitten?

Mainokset
Kategoria(t): suunnistus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s