Salpausselkä trail run

Viime lauantaina järjestettiin Lahdessa Salpausselkä Trail Run tapahtuma. Tämä tuntui hyvältä treeniltä Nuts Pallasta varten. Toki on aina jotenkin sykähdyttävää urheilla Lahdessa – lapsuuden ja nuoruuden maastoissa. Toukokuun alussa vaivannut ruusu mietitytti kyllä, tosin lähinnä sen kannalta että uskallanko lähteä puolimaratonille vai pitäisikö juosta vai 13 km. Tapahtumassa oli tarjolla 13 km, 21 km ja 42 km matkat. Lauantaille sattui mahtava juoksusää, poutaa mutta ei kuitenkaan liian lämmintä.

Lähtö ja maali sijaitsivat Urheilukeskuksessa.

Reitti oli kyllä varsin rankka. Mäkeä riitti – se pääsi yllättämään tällaisen maastoa hyvin tuntevankin! Alkupuolella mentiin jonossa. Reitti mutkitteli ulkoilureitin ympäristössä sen verran, että välillä oli hieman haastavaa pysyä oikealla reitillä kun edempänä näki jo seuraavassa ”mutkassa” menevät. Pari kertaa juoksin väärään suuntaan, mutta huomasin erehdyksen varsin pian. Reitti eteni Urheilukeskuksesta Tapanilaan ja sieltä Jalkarannan asuinalueita seuraillen Messilän suuntaan. Messilästä lähdettiin taas takaisin päin. Alkupuoli oli ehkä hieman kevyempi kuin loppupätkä.

Ylämäet kävelin, muutoin pyrin hölkkäämään. Metsä oli kyllä hurjan kaunis. Monessa paikassa kukkivat valkovuokot ja oli kyllä ihanaa hölkkäillä poluilla. Olin ajatellut, että puolimaratonin selvittäisin kolmessa tunnissa, mutta arvio osoittautui turhan optimistiseksi. Kolmessa tunnissa ehdin intiaanikukkulan juurelle eli aika lähelle maalia kyllä. Loppuaika oli 3:07.

Oma sykemittari näytti nousumetrejä kertyneen 640 metriä (eli nutsilla kertyy n. 1000 m enemmän!). Maaliin tulin ihan hyvävoimaisena. Samanlaisella taktiikalla ja vauhdilla olisin pystynyt vielä hyvin matkaa jatkamaankin.

Mainokset
Kategoria(t): juoksu, kilpailut, polkujuoksu, puolimaraton | Kommentoi

Telakalla

Viikko sitten sunnuntaina kävin pitkällä kävelylenkillä ja sain rakon jalkaani. Maanantaina rakko painoi jalassa ikävästi ja puhkaisin sen… VIRHE… Keskiviikkona nilkka oli punoittava ja kuumottava ja koska perjantaina oli tarkoitus lähteä reissun päälle, varasin iltapäiväksi ajan työterveyslääkärille ja kävin jalkaa näyttämättä. Lääkäri tuumasi, että ”hänen mielestään tämä on ruusu…” Lääkäri selosti, miten aletaan hoitamaan antibiotti-pistoksin ensin kolmena päivänä ja sitten vielä parin viikon kuurilla. Tuumasin siinä kohtaa, että kun olen lähdössä perjantaina reissuun enkä kyllä silloin mitenkään ehdi pistosta ottamaan. Lääkäri totesi, että luultavasti vointi on jo torstaina sellainen, ettei edes mielessä käy lähteä reissuun… Valitettavasti hän oli oikeassa. Keskiviikkona nousi kuume ja jalassa turvotus lisääntyi. Jäi sitten reissu väliin. Neljänä päivänä pistettiin antibiottia ja eilen vaihdettiin suun kautta otettavaan sitten.

Jalka on alkanut parantumaan, mutta ei ole missään tapauksessa vielä lähellekään terve. Vieläkään ei pysty kävelemään tai edes seisomaan pientä hetkeä pidempään. Että nyt tuli pakkolepoa ohjelmaan. Harmitus on kyllä ihan todella suuri. Hyviä treeniviikkoja kuluu lepuuttaessa ja kesä lähestyy. Mutta sen verran ikävä tämä vaiva on, ettei kyllä kovin aikaisin tee mieli yrittää lenkille. Toukokuulle olin suunnittellut Salpausselkä Trail runiin osallistumista, mutta sen jätän joka tapauksessa väliin. Toivottavasti toukokuun lopulla voisi lähteä vaikka iltarasteille – jos ei muuta niin kävelemään rastivälejä, että vähän saisi tuntumaa suunnistukseen ennen venlojen viestiä.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Hyötyliikunta, mihin se jäi?

Täytin viime viikolla työterveyden ”määräaikaiskatsastus”-lomaketta (koska tänä vuonna tulee pyöreitä vuosia täyteen, kutsuu työnantaja terveystarkastukseen, joka tätä nykyä hoidetaan kyselyllä ja tarvittaessa sitten hoitajan/lääkärin tapaamisella). Kysely oli kattava ja sisälsi mm. kysymyksiä nukkumisesta, alkoholin käytöstä, liikunnasta, työstä… Liikunnassa kysyttiin erikseen sitä, miten usein harrastaa hengästyttävää liikuntaa ja miten usein kevyempää sekä sitä, mikä on hyötyliikunnan määrä. Hyötyliikunnasta kysyttiin, ”kuinka usein olet viimeisen viikon aikana kävellyt yli 10 minuuttia yhteen menoon?”. Tätä kysymystä jouduin oikein miettimään ja totesin, että ehkä kerran (!). Olin hämmentynyt. Koska pidän itseäni liikkuvana ihmisenä ja käynkin lenkillä, mutta arkiliikunta jää kyllä ihan luvattoman vähiin. Työmatka on sen verran pitkä, että kuljen sen autolla tai junalla. Asemalle on sen verran lyhyt matka sekä kotona että työpaikkakunnalla, ettei kävelyyn mene kymmentä minuuttia. Vien pienimmän lapsen päiväkotiin kävellen, mutta matkaa on n. 200 metriä, että eipä siinäkään arkiliikuntaa tule. Lasten harrastuksiin kuljetaan näin ”talvikaudella” pääasiassa autolla, koska matkaa soittotunnille on reilu 20 km. Kesällä tilanne on toki toisenlainen, kun harrastellaan vähän erilaisia asioita. Mutta hämmentävä oli tämä, että miten vähiin arkiliikunta jääkään! Tähän täytyy kyllä kiinnittää huomiota.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kohti Nuts Pallasta

Hiihtokausi jäi tänä vuonna todella lyhyeksi. Hiihtokilometrejä taisi kertyä huikeat n. 100 km… Jos ei ole hiihtokausi, on varmaan juoksukausi? Vai?

Hiihtoloman aikana katselin kalenteria ja totesin, että kesä ja Nuts Pallas lähestyvät. En ole vuosiin treenaillut minkään ohjelman mukaan vaan höntsäillyt omaan tahtiin. Nyt totesin, että se ei ehkä riitä vaan tarvitsen jonkunlaisen suunnitelman, miten tässä kohti Pallasta mennään. Tilasin SB Motionin Sarilta ohjelman, jonka sainkin ihan supernopeasti.

Kolme viikkoa olen nyt treenaillut ohjelman mukaan – tai suurin piirtein ohjelman mukaan, koska tähän on mahtunut pari työreissua ja yksi mahatauti, jotka ovat pakottaneet muuttamaan suunnitelmia. Ohjelman alku on ollut kevyttä totuttelua juoksuun ja juoksumäärän lisäämiseen. Hyvältä tuntuu!

Ihan huikeaa on se, että arkisinkin ehtii valoisaan aikaan lenkille. Se lisää myös reittivaihtoehtoja täällä melkoisesti, sillä katuvaloja on varsin rajallisella alueella.

Pyörätiet alkavat olla jo sulat ja kuivat, mutta syrjemmässä olevat hiekkatiet ovat vielä jäässä tai kurassa. No, onpahan vaihtelevaa alustaa tarjolla!

Kategoria(t): harjoitukset, juoksu, Nuts Pallas | Kommentoi

Helmihommia

Helmikuussa on ollut muutama talvisempi päivä – lunta ei nyt juurikaan ole tullut ja alkuviikolla vähäinenkin lumi väheni melkoisesti lämpimien päivien myötä. Alkukuusta kunnan eri liikuntatoimijat järjestivät yhteisen talviriehan yhteistyössä keskenään ja kunnan kanssa. Sattui oikein mainio, aurinkoinen päivä ja pakkasta mukavat viisi astetta. Väkeä riitti ja tapahtuma onnistui oikein hyvin. Tarjolla oli mäenlaskua, lumikenkäilyä ja metsämielipolkua. Esikoisen kanssa osallistuttiin perhesarjaan lumikenkäjuoksussa ja olimmekin hienosti kolmansia – tyttäreni on kyllä melko paljon kilpailuhenkisempi kuin minä ja sain tiukat ohjeet, että pitää juosta tosissaan eikä vaan rennosti hölkätä.

Viime viikolla oli oikein kunnon pakkasia muutama päivä. Minulla oli yksi vapaapäivä keskellä viikkoa ja ehdin silloin hiihtämään. Koko talvena ei ole perinteisen latua saatu vedettyä – tuo kuvassa näkyväkin on hiihtäjien itse hiihtämä. Luistelusuksilla oli kyllä ihan mukava hiihdellä. Sunnuntaina kävin vielä toisen kerran hiihtämässä.

Tähän viikkoon heräsin lievästi kurkkukipuisena ja flunssa tuntui olevan tuloillaan. Siinä kohtaa oli hyvä tehdä päätös, että lauantaisessa talvijuoksucupin kotikisassa olen suosiolla talkoohommissa enkä edes mieti juoksemista. Tukkoinen olo on vaan pahentunut, joten varmasti ihan hyvä päätös. Mutta jos olette terveinä, niin lauantaina voi meillä mittauttaa kuntonsa kympin tai vitosen lenkillä! http://www.iitinpyrinto.fi/tapahtumat/talvijuoksu-cup/

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Vuoden 2016 yhteenveto ja tämän vuoden kuviot

Tämä vuosi on alkanut mukavan liikunnallisesti, mutta palataan vielä viime vuoteen. Viime vuonna liikuntaa kertyi yhteensä 237 tuntia. Se on kolme tuntia vähemmän kuin vuonna 2015, mutta kuitenkin 13 tuntia enemmän kuin vuonna 2014. Ihan kelpo vuosi siis kuitenkin. Myös vuonna 2016 kertyi eniten suorituksia juosten (juoksu on ollut ykköslaji jo useampana vuonna). Toiseksi eniten kertyi – ehkä hieman yllättäinkin – hiihtoa! Alkuvuosi 2016 ei kuitenkaan ollut mikään järin hyvä hiihdon kannalta, mutta lopputalvi ja Kainuussa lomailu sekä vuonna 2016 marraskuussa aloitettu hiihtokausi korjasivat tilanteen. Top-vitoseen oli kiilannut suunnistus (ja se olikin tiputtanut kuntosalin pois top-vitosesta). Samoin uinti jäi varsin vähälle enkä usko, että tämä vuosi ainakaan suuntaa muuttaa.

Ensi kesänä en ehkä osallistu enää triathlonkisoihin ollenkaan. Jotenkin isoin kipinä sen lajin osalta on hiipunut. Se uinti on edelleen vaikeaa – enkä edelleenkään erityisesti pidä kaakeleiden tuijottelusta hallissa. Olen toki kehittynyt uinnissa viimeisten viiden vuoden aikana ihan hurjasti ja nyt voin todellakin lähteä uimaan kuntoilumielessä. Enkä halua investoida varusteisiin niin paljon kuin laji vaatisi – varsinkin pyöräilyssä sillä pyörällä on iso merkitys. Toki aina joukkoon mahtuu joku, joka polkee mummomankelilla samaa tahtia kuin toinen triathlonpyörällä, mutta väitän kyllä, että parempi (ja sehän tarkoittaa myös kalliimpaa) pyörä helpottaa hommaa aika merkittävästi.

Tämän vuoden merkittävin liikuntaa sivuava muutos on, että lupauduin meidän paikallisen urheiluseuran pj:ksi. Ensimmäisen johtokunnan kokouksen pidin viime viikolla, joten homma on saatu käyntiin. PALJON on opettelua ja kyseltävää ja selviteltävää. Porukka on suurimmaksi osaksi tuttua, että siinä mielessä on helppo hommaan lähteä.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Loppiaisrogaining 2017

Viime kesän venlojen viestin joukkueemme päätti lähteä kokeilemaan talvisuunnistusta loppiaisrogaining tapahtumaan. Meistä 3/4 oli vappuna rogaamassa Nastolassa, joten oltiin jo ihan pro-meiningillä ja reitin suunnittelua varten oli langan pätkä varattu mukaan. Noin muuten piti reissuun varautua useammalla kerroksella vaatteita, koska mittari näytti aamulla -24 astetta. Huh. Järjestäjät tarjosivat myös 4h sarjan, mutta päätimme kuitenkin lähteä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti 8h sarjaan, mutta rennon letkeällä retkeilymeiningillä eikä hikipäässä rasteja hakien. Lähtö oli klo 11, mutta koska meillä ei kiirettä pitänyt, niin emme myöskään ihan siihen aikaan metsään lähteneet.

Suunnitelmaa teimme sen verran, että haetaan alkuun metsässä olevia rasteja ja pimeän koittaessa niitä, jotka ovat teiden lähettyvillä.

Kartan mittakaava oli 1:18000, mikä oli vähän hämäävä ja hahmotusta vaikeuttava, mutta kyllä me kaikki rastit löydettiin, joita hakemaan lähdettiin. Keli oli hieno – aurinko paistoi ja maisemat olivat komeat. Mulla oli päällä urheilukerrasto, merinovillakerrasto, lyhyet villahousut, fleecehousut, ulkoiluhousut ja ulkoilutakki. Alkuun oli vielä fleecepaita, joka osoittautui turhaksi (johonkin onnistuin sen paidan sitten reissulla kadottamaankin). Kaiken päällä vielä heijastinliivi. Kaulassa puffi-huivi, päässä kypärämyssy ja pipo. Käsissä sellaiset ”rapu-hanskat”. Jaloissa paksut urheilusukat ja säärystimet. Viime hetkellä päätin että en lähde matkaan nastalenkkareilla vaan laitan kuitenkin vaelluskengät – niillähän ei sitten juosta ollenkaan. Ei tullut kylmä eikä kuuma vaan oikein sopivasti oli vaatetta. En ottanut juomareppua vaan ihan tavallisen repun, minne pakkasin juomapullot ja eväät.

Teimme ensin n. 10 km:n lenkin (johon meni kolmisen tuntia) ja sitten kurvasimme takaisin kisakeskukseen pitämään taukoa. Söimme eväitä ihan rauhassa ja mietimme, että mihin lähdemme jatkamaan – kieltämättä siinä kohtaa houkutti jäädä sohvalle istumaan. Laskeskelimme, että päivän valoa on jäljellä vielä pari tuntia, että haetaan pari metsä rastia ja sitten enemmän teiden vieressä olevia rasteja. Suunnitelma toimi oikein hyvin.

Takaisin kisakeskukselle lähdimme jo hyvissä ajoin, olimme takaisin n. 1,5 tuntia ennen määräaikaa. Eli ihan kovin kärkipäässä ei meidän sijoitus ollut (emme tosin ihan viimeisiäkään olleet, että muutama porukka jäi vielä taakse). Kerrassaan hurjia pisteitä oli kyllä osa porukkaa kerännyt.

Sokereiden kannalta tapahtuman ajoitus oli varsin hyvä – kun startti oli klo 11 tarkoitti se sitä, että aamulla ehti syödä ihan normaalin aamupalan ja sille saattoi pistää ateriainsuliinin normaalisti. Ennen lähtöä söin leipää yms. pientä enkä enää sokereita mittaillut. Ruokatauolla mittasin ja siinä kohtaa (ennen eväiden syöntiä) sokerit näytti 7,5. Söin jotain pientä tasaisin väliajoin matkalla ja se toimi varmasti ihan hyvin. Muuten en sokereita mittaillutkaan enkä metsään mittaria ottanut pakkaseen hyytymään ollenkaan.

Yhteensä meidän joukkue vietti liikkeellä n. 5,5 tuntia ja kilometrejä kertyi n. 22 km. Kiva tapahtuma ja eka reissu Nuuksioon minulle. Täytyy tulla toistekin, luulen!

Kategoria(t): suunnistus | Kommentoi