Helmihommia

Helmikuussa on ollut muutama talvisempi päivä – lunta ei nyt juurikaan ole tullut ja alkuviikolla vähäinenkin lumi väheni melkoisesti lämpimien päivien myötä. Alkukuusta kunnan eri liikuntatoimijat järjestivät yhteisen talviriehan yhteistyössä keskenään ja kunnan kanssa. Sattui oikein mainio, aurinkoinen päivä ja pakkasta mukavat viisi astetta. Väkeä riitti ja tapahtuma onnistui oikein hyvin. Tarjolla oli mäenlaskua, lumikenkäilyä ja metsämielipolkua. Esikoisen kanssa osallistuttiin perhesarjaan lumikenkäjuoksussa ja olimmekin hienosti kolmansia – tyttäreni on kyllä melko paljon kilpailuhenkisempi kuin minä ja sain tiukat ohjeet, että pitää juosta tosissaan eikä vaan rennosti hölkätä.

Viime viikolla oli oikein kunnon pakkasia muutama päivä. Minulla oli yksi vapaapäivä keskellä viikkoa ja ehdin silloin hiihtämään. Koko talvena ei ole perinteisen latua saatu vedettyä – tuo kuvassa näkyväkin on hiihtäjien itse hiihtämä. Luistelusuksilla oli kyllä ihan mukava hiihdellä. Sunnuntaina kävin vielä toisen kerran hiihtämässä.

Tähän viikkoon heräsin lievästi kurkkukipuisena ja flunssa tuntui olevan tuloillaan. Siinä kohtaa oli hyvä tehdä päätös, että lauantaisessa talvijuoksucupin kotikisassa olen suosiolla talkoohommissa enkä edes mieti juoksemista. Tukkoinen olo on vaan pahentunut, joten varmasti ihan hyvä päätös. Mutta jos olette terveinä, niin lauantaina voi meillä mittauttaa kuntonsa kympin tai vitosen lenkillä! http://www.iitinpyrinto.fi/tapahtumat/talvijuoksu-cup/

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Vuoden 2016 yhteenveto ja tämän vuoden kuviot

Tämä vuosi on alkanut mukavan liikunnallisesti, mutta palataan vielä viime vuoteen. Viime vuonna liikuntaa kertyi yhteensä 237 tuntia. Se on kolme tuntia vähemmän kuin vuonna 2015, mutta kuitenkin 13 tuntia enemmän kuin vuonna 2014. Ihan kelpo vuosi siis kuitenkin. Myös vuonna 2016 kertyi eniten suorituksia juosten (juoksu on ollut ykköslaji jo useampana vuonna). Toiseksi eniten kertyi – ehkä hieman yllättäinkin – hiihtoa! Alkuvuosi 2016 ei kuitenkaan ollut mikään järin hyvä hiihdon kannalta, mutta lopputalvi ja Kainuussa lomailu sekä vuonna 2016 marraskuussa aloitettu hiihtokausi korjasivat tilanteen. Top-vitoseen oli kiilannut suunnistus (ja se olikin tiputtanut kuntosalin pois top-vitosesta). Samoin uinti jäi varsin vähälle enkä usko, että tämä vuosi ainakaan suuntaa muuttaa.

Ensi kesänä en ehkä osallistu enää triathlonkisoihin ollenkaan. Jotenkin isoin kipinä sen lajin osalta on hiipunut. Se uinti on edelleen vaikeaa – enkä edelleenkään erityisesti pidä kaakeleiden tuijottelusta hallissa. Olen toki kehittynyt uinnissa viimeisten viiden vuoden aikana ihan hurjasti ja nyt voin todellakin lähteä uimaan kuntoilumielessä. Enkä halua investoida varusteisiin niin paljon kuin laji vaatisi – varsinkin pyöräilyssä sillä pyörällä on iso merkitys. Toki aina joukkoon mahtuu joku, joka polkee mummomankelilla samaa tahtia kuin toinen triathlonpyörällä, mutta väitän kyllä, että parempi (ja sehän tarkoittaa myös kalliimpaa) pyörä helpottaa hommaa aika merkittävästi.

Tämän vuoden merkittävin liikuntaa sivuava muutos on, että lupauduin meidän paikallisen urheiluseuran pj:ksi. Ensimmäisen johtokunnan kokouksen pidin viime viikolla, joten homma on saatu käyntiin. PALJON on opettelua ja kyseltävää ja selviteltävää. Porukka on suurimmaksi osaksi tuttua, että siinä mielessä on helppo hommaan lähteä.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Loppiaisrogaining 2017

Viime kesän venlojen viestin joukkueemme päätti lähteä kokeilemaan talvisuunnistusta loppiaisrogaining tapahtumaan. Meistä 3/4 oli vappuna rogaamassa Nastolassa, joten oltiin jo ihan pro-meiningillä ja reitin suunnittelua varten oli langan pätkä varattu mukaan. Noin muuten piti reissuun varautua useammalla kerroksella vaatteita, koska mittari näytti aamulla -24 astetta. Huh. Järjestäjät tarjosivat myös 4h sarjan, mutta päätimme kuitenkin lähteä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti 8h sarjaan, mutta rennon letkeällä retkeilymeiningillä eikä hikipäässä rasteja hakien. Lähtö oli klo 11, mutta koska meillä ei kiirettä pitänyt, niin emme myöskään ihan siihen aikaan metsään lähteneet.

Suunnitelmaa teimme sen verran, että haetaan alkuun metsässä olevia rasteja ja pimeän koittaessa niitä, jotka ovat teiden lähettyvillä.

Kartan mittakaava oli 1:18000, mikä oli vähän hämäävä ja hahmotusta vaikeuttava, mutta kyllä me kaikki rastit löydettiin, joita hakemaan lähdettiin. Keli oli hieno – aurinko paistoi ja maisemat olivat komeat. Mulla oli päällä urheilukerrasto, merinovillakerrasto, lyhyet villahousut, fleecehousut, ulkoiluhousut ja ulkoilutakki. Alkuun oli vielä fleecepaita, joka osoittautui turhaksi (johonkin onnistuin sen paidan sitten reissulla kadottamaankin). Kaiken päällä vielä heijastinliivi. Kaulassa puffi-huivi, päässä kypärämyssy ja pipo. Käsissä sellaiset ”rapu-hanskat”. Jaloissa paksut urheilusukat ja säärystimet. Viime hetkellä päätin että en lähde matkaan nastalenkkareilla vaan laitan kuitenkin vaelluskengät – niillähän ei sitten juosta ollenkaan. Ei tullut kylmä eikä kuuma vaan oikein sopivasti oli vaatetta. En ottanut juomareppua vaan ihan tavallisen repun, minne pakkasin juomapullot ja eväät.

Teimme ensin n. 10 km:n lenkin (johon meni kolmisen tuntia) ja sitten kurvasimme takaisin kisakeskukseen pitämään taukoa. Söimme eväitä ihan rauhassa ja mietimme, että mihin lähdemme jatkamaan – kieltämättä siinä kohtaa houkutti jäädä sohvalle istumaan. Laskeskelimme, että päivän valoa on jäljellä vielä pari tuntia, että haetaan pari metsä rastia ja sitten enemmän teiden vieressä olevia rasteja. Suunnitelma toimi oikein hyvin.

Takaisin kisakeskukselle lähdimme jo hyvissä ajoin, olimme takaisin n. 1,5 tuntia ennen määräaikaa. Eli ihan kovin kärkipäässä ei meidän sijoitus ollut (emme tosin ihan viimeisiäkään olleet, että muutama porukka jäi vielä taakse). Kerrassaan hurjia pisteitä oli kyllä osa porukkaa kerännyt.

Sokereiden kannalta tapahtuman ajoitus oli varsin hyvä – kun startti oli klo 11 tarkoitti se sitä, että aamulla ehti syödä ihan normaalin aamupalan ja sille saattoi pistää ateriainsuliinin normaalisti. Ennen lähtöä söin leipää yms. pientä enkä enää sokereita mittaillut. Ruokatauolla mittasin ja siinä kohtaa (ennen eväiden syöntiä) sokerit näytti 7,5. Söin jotain pientä tasaisin väliajoin matkalla ja se toimi varmasti ihan hyvin. Muuten en sokereita mittaillutkaan enkä metsään mittaria ottanut pakkaseen hyytymään ollenkaan.

Yhteensä meidän joukkue vietti liikkeellä n. 5,5 tuntia ja kilometrejä kertyi n. 22 km. Kiva tapahtuma ja eka reissu Nuuksioon minulle. Täytyy tulla toistekin, luulen!

Kategoria(t): suunnistus | Kommentoi

Välipäiviä

Minun loma loppui jo tiistaina ja olen viettänyt hiljaisia työpäiviä. Flunssa alkaa olla voitettu, mutta yskä vielä vaivaa ja häiritsee myös yöunia ihan kiitettävästi. Että ehkä ihan hyvä, että nämä työpäivät ovat olleet verrattain rauhallisia. Tapaninpäivänä päätin uskaltautua vähän ulkoilemaan – liikunnasta nyt ei ehkä voi puhua. Maastopyörän kanssa ulkoilin tunnin verran. Lähinnä ajelin pyöräteitä pitkin (pyörässä on edelleen kesärenkaat…).

Yhtä sivutietä lähdin kokeeksi ajamaan, kun alkupätkä oli ihan sulaa, mutta muutaman sadan metrin päästä tie näyttikin jo sellaiselta, että ilman niitä nastarenkaita piti suosiolla kääntyä ympäri.

Paikalliselle salilla oli eilen tarjolla aikuinen-lapsi jumppa ja sinne menin esikoisen kanssa. 12 eri paikkaa oli, missä mm. heitettiin kuntopalloa, roikuttiin renkaissa, hypittiin hyppynarua yms. Ei kovin rankkaa, mutta tässä kohtaa juuri sopivaa. Esikoisen mielestä oli mukavaa, kun sai käydä aina tehdyn liikkeen jälkeen käydä kuittaamassa sen liitutaulun ruudukkoon rastilla.

Vielä en tee vuosiyhteenvetoa tästä vuodesta, koska vielähän tässä on pari päivää vuotta jäljellä – mitään kovin ihmeellistä tuskin tulee tehtyä. Sen verran katselin tilastoja, että kokonaissaldo taitaa jäädä pienemmäksi kuin vuonna 2015 – tai melko pitkiä lenkkejä pitää muutama tähän loppuvuoteen vetää, jos aikoo samaan saldoon päästä.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Joulun ajan sairastupa

Kun nyt katsoo ikkunasta ulos, on aika vaikea uskoa, että viikko sitten kävin kympin hiihtämässä! Ei siellä silloinkaan mitenkään erityisen hyvä latupohja ollut, mutta kyllä se kuntoilusta kävi. Sykkeet nousivat välillä ihan pilviin, että taisi flunssa jo tehdä tuloaan.

31059031773_e63c0a0e73

Meillä koulut loppuivat jo viikkoa ennen joulua ja olen ollut tämän viikon lomalla lasten kanssa. Alkuviikosta ennätimme kertaalleen jäähalliin yleisöluisteluvuorolle, missä saimmekin ihan omalla porukalla luistella n. 40 minuuttia! Aika luksusta. Siinä ehti itsekin luistella ihan niin, että sai kunnolla lämmön päälle. Saman päivän iltana kävin vielä esikoisen kanssa Gymstick-jumpassa paikallisella salilla. Sen jälkeen olenkin keskittynyt yskimään, niistämään, köhimään ja eilen myös oksentamaan… Että kaikki mahdolliset pöpöt olen onnistunut nappaamaan kiinni. Eilinen oli kyllä ihan hirveä päivä – meni koko päivä vessan ja sängyn väliä kulkien, mutta onneksi tauti ei kestänyt kuin päivän. Ja toivottavasti muu perhe välttää tuon pöpön! Köhijöitä ja niistäjiä onkin kyllä jo ihan hyvä joukko kasassa.

Että ei tullut ihan niin liikunnallinen lomaviikko kuin olin ajatellut, mutta eipä sille mitään voi.

31059036433_4e5b4c33b6

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kinkut hölkällä Lapinjärvellä

Lapinjärvellä järjestettiin lauantaina Kinkkuhölkkä, joka oli myös talvijuoksucupin avauskisa. Koska päivälle ei mitään muuta ohjelmaa ollut ja näppärästi pääsin tuttujen kyydillä paikan päälle, niin ei ollut mitään pätevää syytä jättää tapahtumaa väliin. Yöllä satoi sopivasti luntakin, että oli sellaista talvijuoksun tuntua.

31255725666_a301068107

Lapinjärvellä olen käynyt pari kertaa kesällä Peten puolikkaan kymppiä juoksemassa ja kylä on vallan viehättävä, mutta nyt ei oltu ihan keskustassa vaan juoksu starttasi joltain seurantalolta tms. vähän syrjemmästä. Ihan siitä Lapinjärven rannalta. Koska talvijuoksucupin viimeiset kisat käydään ensi vuoden puolella, ilmoittauduttiin ensi vuoden sarjaan eli ihan ensimmäistä kertaa jouduin nyt N40 sarjaan. Huh.

31147852672_015bc0a3fb

Ensin juostiin lasten sarjat (kuvassa lähdössä ainakin 11-vuotiaiden sarja), sitten aikuisten sarjat. Reitti oli pääasiassa hiekkatietä, joka oli lanattu yön sateen jäljiltä. Mäkiäkin oli matkalla ihan riittämiin. Minä en yleensä isommin lämmittely – koska mielestäni pitkällä matkalla ehtii lämmitä ihan riittävästi kyllä. Tällä kertaa tosin tavoistani poiketen juoksin lämmittelypätkän ennen starttia. Siitä huolimatta – vai juuri siksi (?) – vasen takareisi kramppasi/revähti/tai jotain heti startin jälkeen. Sattui aika paljon ja mietin jo hetken, että olikohan tämä juoksu nyt tässä tai pitäisikö ainakin kävellä. Totesin heti, etten lähde tuttujen kyytiin edes yrittämään vaan yritän päästä reitin juosten läpi. Pahin kipu hellitti hetken päästä, mutta ihan joka askeleella jalkaan kyllä sattui. Keli oli aina raskas ja reitti tylsä – peltoa ja metsää eikä yhtään ihmisiä. Vaikkei Iitinkään talvijuoksureitti mikään suoranainen maisemareitti ole, niin on siinä ainakin liikenteenohjaajia vähän enemmän kannustamassa.

30923987970_ff685c6d7d

Reitistä ihan loppupätkä oli asfalttia, muutoin mentiin hiekkatietä, jossa oli enemmän tai vähemmän loskaa. Maaliin selvisin ajassa 1:09 ja se riitti sarjassa viidenteen sijaan (kolme jäi vielä taakse). Ns. normijuoksulla olisin ollut varmaan yhtä sijaa korkeammalla, mutta kärkikolmikko juoksi tässäkin sarjassa sen verran kovaa, ettei sinne olisi mitään asiaa ollut nykyisellä juoksukunnolla.

Kinkkukaan ei osunut meidän seuran porukoista kenellekään, vaikka ihan hyvällä joukolla iittiläiset olivat mukana. Seuraava osakilpailu onkin meillä Kausalassa, lauantaina 17.12. Itse en sinne pääse, koska muuta menoa on siihen kohtaan jo sovittuna.

15128827_10155768281678532_5563020787317207704_o

(Kuva: Janna Niemi)

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Ensi kesän päätavoite

Nyt on varmistunut ensi kesän päätavoite – NUTS Pallas kisan 55 km sarjassa on ilmoittautuminen sisällä (todettakoon, että ihan helppoa ei ilmoittautuminen ollut vaan järjestelmä kaatui heti ilmoittautumisen alettua – toki alkoi pelittää hieman myöhemmin). Huh. Ystävä lähtee mukaan. Todettakoon, että meillä kummallakin on edessä seuraavaan ikäsarjaan siirtyminen ensi vuonna että kaipa tämä on joku keski-iän kriisin paikka.

Joka tapauksessa se on reissu, minne ei lähdetä tekemään ennätyksiä vaan lähdetään taittamaan pitkää matkaa. Ultramatkoista minulla ei ole mitään kokemusta eikä polkujuoksustakaan ihmeemmin – välillä olen toki lenkkipolulta poikennut metsäpolulle, mutta onhan tuolla maasto eittämättä varsin haastava.

Olen kerran käynyt Pallaksen seutuvilla lomailemassa eli hienoja maisemia nyt ainakin odotan (jos ei ole pilvinen ja sateinen keli).

Omaa harjoittelua on pakko miettiä vähän uuteen kuosiin – tehtävä hieman enemmän suunnitelmaa eikä pelkästään höntsäillä menemään. Pitkiä lenkkejä on saatava ohjelmaan, samoin mäki- ja polkujuoksua. Mutta ihan hurjan innoissani olen tästä kyllä!

pallas

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi