Tahkon vuorijuoksu

Viikko sitten osallistuin Tahkolla vuorijuoksun 12 km:n sarjaan yhdessä 10-vee tyttären kanssa. Vietimme syyslomaa Tahkolla, että ylimääräistä reissua ei tämän takia tehty. Osallistujia tapahtumassa oli n. 300 – matkoja 2 km:stä maratoniin. Ja juoksipa Teemu Lemmettylä tuplamaratonin ihan omassa sarjassaan.

Kahden kilometrin ylämäkijuoksijat lähtivät pari minuuttia ennen puolimaratonin ja 12 km:n lähtöä.

Reitti lähti alkuun latupohjaa pitkin, ensimmäinen kilometri oli tasaista, sitten alkoi nousu. Alkumatkan reitti oli hyväkuntoista latupohjaa, muutaman kilometrin jälkeen alkoi olla enemmän kivikkoa ja piti katsoa tarkemmin, mihin astuu. Nousu oli aika maltillista ja välissä oli tasaisiakin pätkiä. Juomapaikkoja oli reitillä kolme – yksi reilut 3 km:n jälkeen sitten reilussa 7 km:ssa ja viimeinen noin kymmenen kilometrin kohdalla ennen loppulaskua maaliin.

Parin kilometrin juoksun jälkeen tytär totesi, että ”en ole muuten koskaan juossut 12 kilsaa… pisin lenkki on ollut kympin”. ”Vuorelle” juostiin aika monta kilometriä uutta sorapäällysteistä tietä pitkin. Sora oli varsin isoa raekooltaan ja tämä oli ikävintä juostavaa koko reitillä. Autojakin tuli vastaan aika paljon, että piti juosta ihan tien reunassa. Ennen huippua olivat reitin kovimmat nousut. Näistä ensimmäisessä käveltiin pari sataa metriä – toisessa nousussa oli valokuvaaja kyttäämässä, joten eihän siinä voinut kävelemään alkaa! Muuten mentiin koko reitti juosten.

Viimeiset kaksi kilometria olivatkin alamäkeä, kun tultiin laskettelurinnettä alas. Olipas kyllä melkoista – reidet huusi hoosiannaa useamman päivän tämän reissun jälkeen!

Loppukirissä jäin tyttärelle – se ei kyllä yllättänyt! Tuollaisella enimmäkseen pikajuoksua harrastavalla neidillä on hieman erilainen kirikyky! Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli ihan hyvin järjestetty. Tapahtumasta sai t-paidan, joita oli ilmeisesti tilattu liian vähän tms. Olin ennakkoon tilannut meille paidoista koot S ja M ja kummallakin oli kokona miesten M. Lisäksi näissä oli painatuksessa vuosiluku 2014, että olisivatko olleet viime vuodelta jääneitä kappaleita? Kylpylään pääsi juoksun jälkeen uimaan ja melkoinen ruuhka siellä olin, kun vielä syysloman viettäjiä oli paikalla.

(kuva: sportskuvat.fi)

Tytär tykkäsi – totesi, että oli kiva juosta, kun ei tarvinnut yksinään juosta. Sanoinkin, että aina ei tarvitse olla niin tosissaan (no, toki sen verran tosissaan, että voittaa äidin loppukirissä) vaan voi ottaa ihan rennosti niin että on kivaa.

Muusta lomasta kirjoittelen myöhemmin.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s