Jukolan viesteissä

Viime viikonloppuna retkeiltiin taas Jukon viesteissä. Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin Pohjois-Karjalassa, Enossa. Ajeltiin paikalle perjantaina, koska matka on kuitenkin varsin pitkä ja venlojen viestin startti on jo klo 14 lauantaina. Tänä vuonna oli tarjolla erikseen lapsiperheille oma parkkipaikka, josta oli bussikuljetus kisakeskukseen. Ihan jättimäisen iso plussa tästä palvelusta! Kyytiä ei tarvinnut kauaa odotella ja matka taittui ripeästi. Tavaraa on kuitenkin parin päivän reissua varten melkoisesti ja kun lapset ovat sen verran pieniä, ettei niitä voi vaatia ihan mahdotonta määrää tavaraa kantamaan, niin tämä oli hienosti järjestetty. Kisakeskuksessa oli sitten vähän puutteellista ohjausta telttapaikoille – perjantaina ei ollut vielä mitään kylttejä, että missä päin kaikki teltta-alueet ovat. Oma paikka kuitenkin lopulta löytyi. Paikka oli tällä kertaa mäntykankaalla sellaisessa mustikkametsässä. Vähän piti hakea, että löytyi tasainen paikka teltalle. Saatiin teltta kasattua ja lähdettiin katsastamaan kisakeskus (ne kaupat tietenkin ennen kaikkea). Intersportista tarttui mukaan uudet maastojuoksukengät Nuts Pallasta varten ja vähän muutakin vaatetta. Iltasella saapui meidän joukkueen loppuporukka myös paikalle.

Ensimmäinen oli aika kylmä – tai minulla oli kylmä – enkä juurikaan saanut nukuttua. Kesäyön valoisuutta ihmettelin. Lauantai valkeni sekin aurinkoisena päivänä ja hiljalleen alkoi jännitys nousta. Minulla oli tänäkin vuorossa ankkuriosuus, joten arvelin, että lähtö menee 18:45 yhteislähtöön.

35462423295_ece0281dce

Ehdin siis nostaa jalat kattoon ja maata teltassa siinä vaiheessa, kun ensimmäisten osuuksien eteniät kolusivat pitkin metsiä. Puhelimen nettiyhteydet toimivat todella hyvin – viime vuonnahan ne eivät toimineet ollenkaan – ja kisan etenemistä pystyi seuraamaan online-tulospalvelusta. Kaikilla osuuksilla ensimmäinen väliaikarasti näytti olevan samassa kohtaa 2,8 km:ssa. Ensimmäisellä osuudella meillä oli porukan vahvin suunnistaja ja hyvä juoksija. Hämmentyneenä seurasimme hänen etenemistään ja hän tulikin maaliiin n. sijalla 500! Ihan huikeaa menoa. Seuraavalla osuudella sama tahti jatkui ja siinä kohtaa itselle tuli mieleen, että nyt kyllä näyttää siltä, ettei tässä yhteislähtöön joudutakaan, että miten siinä oikein edes toimitaan!

34652588183_078e3776ff

Kun kolmososuuden juoksija oli päässyt tuohon 2,8 km:n väliaikaan, lähdin kirjautumaan lähtökarsinaan. Siellä pystyi etenemistä seuraamaan näytöltä, mutta oma joukkue rullasi esiin varsin hitaasti, joten totesin että menen vaan katselemaan, missä vaiheessa näen hänen tulevan maastosta. Siinä odottaessa hoksasin myös kysyä joltain toiselta naiselta, että mihin suuntaan tästä muuten lähdetään juoksemaan? Kolmososuuden juoksija tuli kuuden maissa vaihtoon ja sain kartan ja tsempit matkaan. Lähtöviitoitus oli varsin pitkä, ennätin siinä jo helpossa maastossa karttaakin vilkuilla ennen metsään pääsemistä. Ankkuriosuudella oli mittaa reilu 8 km ja 16 rastia oli saatu siihen mahtumaan. Ensimmäiset rastit suunnistin varsin itsenäisesti – neljännen pummasinkin sitten jo komeasti ja tipahdin ihan kunnolla kartalta. Muilta piti kysyä apuja, että missä hitossa oikein olen ja missä se mun rasti mahtaa olla. Kun se lopulta löytyi, löytyi aina sopiva jono, missä loppumatka edettiin. Kuuden kilsan juoksun jälkeen alkoi reisissä hapottaa jo aika reilusti, mutta onneksi maasto oli loppumatkalla helpompaa. Loppuviitoitukseen ei kyllä enää ihan parhaita voimia jäänyt. Maaliin pääsin väsyneenä ja ihan todella onnellisena! Oli kyllä ihan kerta kaikkiaan hieno reissu! Sijoitus parani meidän joukkueella reilut 500 sijaa.

Maaliin tulon jälkeen tallustelin teltalle, kiskoin juomaa kitusiin (sen verran lämmintä oli, että melkein kaipasin toista juomapistettä matkalle) ja lähdin suihkuun. Suihkun jälkeen grillijonoon ja siitä sitten Jukolan viestin lähtöä katsomaan. Hieno oli sekin elämys! Pitkä letka suunnistajia kannustettiin matkaan. Tänä vuonna jaksettiin käydä mallasrastinkin kautta vielä.

35075864160_6d5a4e0609

Sanoinko jo, että valtavan hieno tapahtuma !! Niillä fiiliksillä onkin tämä viikko leijuttu. Ensi vuonna suuntana Hollolan maastot ja silloin tavoitteenani on päästä juoksemaan sekä Venlojen viesti että Jukolan viesti.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Salpausselkä trail run

Viime lauantaina järjestettiin Lahdessa Salpausselkä Trail Run tapahtuma. Tämä tuntui hyvältä treeniltä Nuts Pallasta varten. Toki on aina jotenkin sykähdyttävää urheilla Lahdessa – lapsuuden ja nuoruuden maastoissa. Toukokuun alussa vaivannut ruusu mietitytti kyllä, tosin lähinnä sen kannalta että uskallanko lähteä puolimaratonille vai pitäisikö juosta vai 13 km. Tapahtumassa oli tarjolla 13 km, 21 km ja 42 km matkat. Lauantaille sattui mahtava juoksusää, poutaa mutta ei kuitenkaan liian lämmintä.

Lähtö ja maali sijaitsivat Urheilukeskuksessa.

Reitti oli kyllä varsin rankka. Mäkeä riitti – se pääsi yllättämään tällaisen maastoa hyvin tuntevankin! Alkupuolella mentiin jonossa. Reitti mutkitteli ulkoilureitin ympäristössä sen verran, että välillä oli hieman haastavaa pysyä oikealla reitillä kun edempänä näki jo seuraavassa ”mutkassa” menevät. Pari kertaa juoksin väärään suuntaan, mutta huomasin erehdyksen varsin pian. Reitti eteni Urheilukeskuksesta Tapanilaan ja sieltä Jalkarannan asuinalueita seuraillen Messilän suuntaan. Messilästä lähdettiin taas takaisin päin. Alkupuoli oli ehkä hieman kevyempi kuin loppupätkä.

Ylämäet kävelin, muutoin pyrin hölkkäämään. Metsä oli kyllä hurjan kaunis. Monessa paikassa kukkivat valkovuokot ja oli kyllä ihanaa hölkkäillä poluilla. Olin ajatellut, että puolimaratonin selvittäisin kolmessa tunnissa, mutta arvio osoittautui turhan optimistiseksi. Kolmessa tunnissa ehdin intiaanikukkulan juurelle eli aika lähelle maalia kyllä. Loppuaika oli 3:07.

Oma sykemittari näytti nousumetrejä kertyneen 640 metriä (eli nutsilla kertyy n. 1000 m enemmän!). Maaliin tulin ihan hyvävoimaisena. Samanlaisella taktiikalla ja vauhdilla olisin pystynyt vielä hyvin matkaa jatkamaankin.

Kategoria(t): juoksu, kilpailut, polkujuoksu, puolimaraton | Kommentoi

Telakalla

Viikko sitten sunnuntaina kävin pitkällä kävelylenkillä ja sain rakon jalkaani. Maanantaina rakko painoi jalassa ikävästi ja puhkaisin sen… VIRHE… Keskiviikkona nilkka oli punoittava ja kuumottava ja koska perjantaina oli tarkoitus lähteä reissun päälle, varasin iltapäiväksi ajan työterveyslääkärille ja kävin jalkaa näyttämättä. Lääkäri tuumasi, että ”hänen mielestään tämä on ruusu…” Lääkäri selosti, miten aletaan hoitamaan antibiotti-pistoksin ensin kolmena päivänä ja sitten vielä parin viikon kuurilla. Tuumasin siinä kohtaa, että kun olen lähdössä perjantaina reissuun enkä kyllä silloin mitenkään ehdi pistosta ottamaan. Lääkäri totesi, että luultavasti vointi on jo torstaina sellainen, ettei edes mielessä käy lähteä reissuun… Valitettavasti hän oli oikeassa. Keskiviikkona nousi kuume ja jalassa turvotus lisääntyi. Jäi sitten reissu väliin. Neljänä päivänä pistettiin antibiottia ja eilen vaihdettiin suun kautta otettavaan sitten.

Jalka on alkanut parantumaan, mutta ei ole missään tapauksessa vielä lähellekään terve. Vieläkään ei pysty kävelemään tai edes seisomaan pientä hetkeä pidempään. Että nyt tuli pakkolepoa ohjelmaan. Harmitus on kyllä ihan todella suuri. Hyviä treeniviikkoja kuluu lepuuttaessa ja kesä lähestyy. Mutta sen verran ikävä tämä vaiva on, ettei kyllä kovin aikaisin tee mieli yrittää lenkille. Toukokuulle olin suunnittellut Salpausselkä Trail runiin osallistumista, mutta sen jätän joka tapauksessa väliin. Toivottavasti toukokuun lopulla voisi lähteä vaikka iltarasteille – jos ei muuta niin kävelemään rastivälejä, että vähän saisi tuntumaa suunnistukseen ennen venlojen viestiä.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Hyötyliikunta, mihin se jäi?

Täytin viime viikolla työterveyden ”määräaikaiskatsastus”-lomaketta (koska tänä vuonna tulee pyöreitä vuosia täyteen, kutsuu työnantaja terveystarkastukseen, joka tätä nykyä hoidetaan kyselyllä ja tarvittaessa sitten hoitajan/lääkärin tapaamisella). Kysely oli kattava ja sisälsi mm. kysymyksiä nukkumisesta, alkoholin käytöstä, liikunnasta, työstä… Liikunnassa kysyttiin erikseen sitä, miten usein harrastaa hengästyttävää liikuntaa ja miten usein kevyempää sekä sitä, mikä on hyötyliikunnan määrä. Hyötyliikunnasta kysyttiin, ”kuinka usein olet viimeisen viikon aikana kävellyt yli 10 minuuttia yhteen menoon?”. Tätä kysymystä jouduin oikein miettimään ja totesin, että ehkä kerran (!). Olin hämmentynyt. Koska pidän itseäni liikkuvana ihmisenä ja käynkin lenkillä, mutta arkiliikunta jää kyllä ihan luvattoman vähiin. Työmatka on sen verran pitkä, että kuljen sen autolla tai junalla. Asemalle on sen verran lyhyt matka sekä kotona että työpaikkakunnalla, ettei kävelyyn mene kymmentä minuuttia. Vien pienimmän lapsen päiväkotiin kävellen, mutta matkaa on n. 200 metriä, että eipä siinäkään arkiliikuntaa tule. Lasten harrastuksiin kuljetaan näin ”talvikaudella” pääasiassa autolla, koska matkaa soittotunnille on reilu 20 km. Kesällä tilanne on toki toisenlainen, kun harrastellaan vähän erilaisia asioita. Mutta hämmentävä oli tämä, että miten vähiin arkiliikunta jääkään! Tähän täytyy kyllä kiinnittää huomiota.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kohti Nuts Pallasta

Hiihtokausi jäi tänä vuonna todella lyhyeksi. Hiihtokilometrejä taisi kertyä huikeat n. 100 km… Jos ei ole hiihtokausi, on varmaan juoksukausi? Vai?

Hiihtoloman aikana katselin kalenteria ja totesin, että kesä ja Nuts Pallas lähestyvät. En ole vuosiin treenaillut minkään ohjelman mukaan vaan höntsäillyt omaan tahtiin. Nyt totesin, että se ei ehkä riitä vaan tarvitsen jonkunlaisen suunnitelman, miten tässä kohti Pallasta mennään. Tilasin SB Motionin Sarilta ohjelman, jonka sainkin ihan supernopeasti.

Kolme viikkoa olen nyt treenaillut ohjelman mukaan – tai suurin piirtein ohjelman mukaan, koska tähän on mahtunut pari työreissua ja yksi mahatauti, jotka ovat pakottaneet muuttamaan suunnitelmia. Ohjelman alku on ollut kevyttä totuttelua juoksuun ja juoksumäärän lisäämiseen. Hyvältä tuntuu!

Ihan huikeaa on se, että arkisinkin ehtii valoisaan aikaan lenkille. Se lisää myös reittivaihtoehtoja täällä melkoisesti, sillä katuvaloja on varsin rajallisella alueella.

Pyörätiet alkavat olla jo sulat ja kuivat, mutta syrjemmässä olevat hiekkatiet ovat vielä jäässä tai kurassa. No, onpahan vaihtelevaa alustaa tarjolla!

Kategoria(t): harjoitukset, juoksu, Nuts Pallas | Kommentoi

Helmihommia

Helmikuussa on ollut muutama talvisempi päivä – lunta ei nyt juurikaan ole tullut ja alkuviikolla vähäinenkin lumi väheni melkoisesti lämpimien päivien myötä. Alkukuusta kunnan eri liikuntatoimijat järjestivät yhteisen talviriehan yhteistyössä keskenään ja kunnan kanssa. Sattui oikein mainio, aurinkoinen päivä ja pakkasta mukavat viisi astetta. Väkeä riitti ja tapahtuma onnistui oikein hyvin. Tarjolla oli mäenlaskua, lumikenkäilyä ja metsämielipolkua. Esikoisen kanssa osallistuttiin perhesarjaan lumikenkäjuoksussa ja olimmekin hienosti kolmansia – tyttäreni on kyllä melko paljon kilpailuhenkisempi kuin minä ja sain tiukat ohjeet, että pitää juosta tosissaan eikä vaan rennosti hölkätä.

Viime viikolla oli oikein kunnon pakkasia muutama päivä. Minulla oli yksi vapaapäivä keskellä viikkoa ja ehdin silloin hiihtämään. Koko talvena ei ole perinteisen latua saatu vedettyä – tuo kuvassa näkyväkin on hiihtäjien itse hiihtämä. Luistelusuksilla oli kyllä ihan mukava hiihdellä. Sunnuntaina kävin vielä toisen kerran hiihtämässä.

Tähän viikkoon heräsin lievästi kurkkukipuisena ja flunssa tuntui olevan tuloillaan. Siinä kohtaa oli hyvä tehdä päätös, että lauantaisessa talvijuoksucupin kotikisassa olen suosiolla talkoohommissa enkä edes mieti juoksemista. Tukkoinen olo on vaan pahentunut, joten varmasti ihan hyvä päätös. Mutta jos olette terveinä, niin lauantaina voi meillä mittauttaa kuntonsa kympin tai vitosen lenkillä! http://www.iitinpyrinto.fi/tapahtumat/talvijuoksu-cup/

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Vuoden 2016 yhteenveto ja tämän vuoden kuviot

Tämä vuosi on alkanut mukavan liikunnallisesti, mutta palataan vielä viime vuoteen. Viime vuonna liikuntaa kertyi yhteensä 237 tuntia. Se on kolme tuntia vähemmän kuin vuonna 2015, mutta kuitenkin 13 tuntia enemmän kuin vuonna 2014. Ihan kelpo vuosi siis kuitenkin. Myös vuonna 2016 kertyi eniten suorituksia juosten (juoksu on ollut ykköslaji jo useampana vuonna). Toiseksi eniten kertyi – ehkä hieman yllättäinkin – hiihtoa! Alkuvuosi 2016 ei kuitenkaan ollut mikään järin hyvä hiihdon kannalta, mutta lopputalvi ja Kainuussa lomailu sekä vuonna 2016 marraskuussa aloitettu hiihtokausi korjasivat tilanteen. Top-vitoseen oli kiilannut suunnistus (ja se olikin tiputtanut kuntosalin pois top-vitosesta). Samoin uinti jäi varsin vähälle enkä usko, että tämä vuosi ainakaan suuntaa muuttaa.

Ensi kesänä en ehkä osallistu enää triathlonkisoihin ollenkaan. Jotenkin isoin kipinä sen lajin osalta on hiipunut. Se uinti on edelleen vaikeaa – enkä edelleenkään erityisesti pidä kaakeleiden tuijottelusta hallissa. Olen toki kehittynyt uinnissa viimeisten viiden vuoden aikana ihan hurjasti ja nyt voin todellakin lähteä uimaan kuntoilumielessä. Enkä halua investoida varusteisiin niin paljon kuin laji vaatisi – varsinkin pyöräilyssä sillä pyörällä on iso merkitys. Toki aina joukkoon mahtuu joku, joka polkee mummomankelilla samaa tahtia kuin toinen triathlonpyörällä, mutta väitän kyllä, että parempi (ja sehän tarkoittaa myös kalliimpaa) pyörä helpottaa hommaa aika merkittävästi.

Tämän vuoden merkittävin liikuntaa sivuava muutos on, että lupauduin meidän paikallisen urheiluseuran pj:ksi. Ensimmäisen johtokunnan kokouksen pidin viime viikolla, joten homma on saatu käyntiin. PALJON on opettelua ja kyseltävää ja selviteltävää. Porukka on suurimmaksi osaksi tuttua, että siinä mielessä on helppo hommaan lähteä.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi