Nuts Pallas huumaa

Viikko sitten vietin päivän tuntureilla Nuts Pallas polkujuoksutapahtumassa. Meidän perhe yhdisti kesälomareissun tähän tapahtumaan (kuten monesti aiemminkin suuntaa meidän perhe lomillaan sinne, missä äiti käy samalla ohimennen jossain pikku kisassa – Joroisilla, Kuopiossa, Hämeenlinnassa…) ja palasimme kotiin vasta nyt. Lähdimme reissun päälle torstaina ennen kisaa. Ajelimme yöksi Ouluun ja siitä perjantaina Hettaan. Olin kuvitellut, että olisimme ehtineet Hettaan jo hyvissä ajoin, mutta totuus oli tietenkin taas toinen ja iltahan se jo oli, kun Hettaan ehdittiin (tuli kaikkea yllättävää, kuten se että Haaparannassa kaupat avautuvatkin vasta kymmeneltä RUOTSIN aikaa…). Matkalla kävimme myös kehoituksen mukaisesti hakemassa juoksunumerot Ylläkseltä.

Majoituttiin kaverin perheen kanssa samaan mökkiin Hetan Kota -nimisessä majoituspaikassa. Ilta meni tavaroita kasaillessa ja syödessä. Kovin hyvin ei yöllä nukuttanut eikä herätyskello ehtinyt aamulla soimaan kun jo nousin keittelemään kahvia. Aamulla pistin pitkävaikutteista insuliinia vain 2/3 normaalista annoksesta. Ateriainsuliinin pistin aamupalalle ihan normaalisti, koska startti oli vasta puolenpäivän aikaan ja tarkoitus oli syödä vielä eväitä ennen lähtöä. Insuliinin ja sokerimittarin jätin mökille suosiolla vaikka tällä kertaa mittarin olisi toki saanut kulkemaan näppärästi juoksurepussa. Meillä oli varattuna kuljetus Hetasta Pallakselle ja tasan yhdeksältä bussi poimi meidän kyytiin. Bussi oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Vieruskaverina istui mies, joka kertoi olleensa viime vuonna ko. tapahtumassa ensimmäistä kertaa ja omista kokemuksistaan silloin. Katseli vähän epäillen, kun kerroin etten ole poluilla puolimaraa pidempää pätkää juossut edes treenimielessä. Pallaksella oltiin kymmenen aikaan eli hyvin olisi ehtinyt kisanumeron lauantainakin vasta hakea. Vähän jäi turhan paljon odottelua. Minulla oli mukana pastasalaattia, jota söin ja kahviakin kiskottiin vielä naamaan.

Keli oli hyvä, ei kovin kylmä eikä kovin lämmin. Lähdin matkaan pitkillä juoksuhousuilla ja pitkähihaisella paidalla. Jalassa Salomonin s-labit.

36090093335_f74ae42223

Startti oli kahdeltatoista ja melkoinen letka porukkaa lähtikin Pallaksen rinnettä ylös kipuamaan. Meillä oli tarkoitus edetä kaverin kanssa yhtä matkaa, mutta se osoittautui alun ruuhkassa vaikeaksi. Myöhemmässä vaiheessa totesimme, että meillä on hyvin erilainen tapa matkaa taitaa – minä tunkkaan ylämäkiä nopeammin ylös, mutta kaveri vastaavasta hallitsee alamäkitekniikan paremmin. Jotenkin minä painelin ylöspäin edellä ja alamäessä kaveri otti taas kiinni ja meni ohi. Minulla oli sauvat, jotka olin säätänyt vähän tavanomaista sauvalenkkipituutta pidemmiksi. Yhtään sauvarinnetreeniä en ennen tapahtumaa tehnyt, mutta ehkäpä rinteissä muistuivat mieleen nuoruuden sauvarinneharjoitukset hiihtoporukan kanssa?

Minulla ei sen suurempaa suunnitelmaa etenemisestä ollut. Sen verran olin reittiä vilkuillut, että tiesin alusssa olevan enemmän nousuja ja laskuja ja lopun sitten tasaista. Kilometriaikoja tai sykkeitä en lähtenyt katselemaan – tai katselin toki, mutta eivät ne vaikuttaneet etenemiseeni suuntaan tai toiseen.

Maisemat olivat ihan huikeat. Kerran kaivoin puhelimen esiin ja räpsäisin pari kuvaa, mutta muuten keskityin vaan katselemaan – silloin kun maasto oli sellaista, että minun tekniikalla pystyi maisemia katselemaan.

35250363164_245b716c09

Alkumatkasta kilometrit taittuivat nopeasti – tai vauhti oli hidas, mutta kilometrejä tuntui silti kertyvän mukavasti. Otin puolen tunnin välein energiaa – kettukarkkeja, suklaapatukoita tai energiapatukoita. Vettä vähintään tuolloin myös. Veden lisäksi minulla oli mukana puoli litraa Masajon laimeaa jaksamisjuomaa sekä jauhe pussissa valmiina toista puolta litraa varten. En saa geelejä alas, joten en niitä ottanut mukaan kuin hätävaraksi pari kappaletta. Kettukarkit olen testannut aiemmin ja hyväksi havainnut, joten mitäpä sitä muuttamaan omia tapojaan.

35250373234_881bc8df15

15 km:n jälkeen matkanteko alkoi jo vähän painaa. Kävi mielessä, että ensimmäiseen huoltoon on vielä 10 km, että onhan tässä tätä matkaa. Onneksi koko ajan oli porukkaa ympärillä – siinä sitä viriteltiin Suvivirtta yms. mieltäkohottavaa laulua porukalla. Ja lopulta se ensimmäinen huoltokin tuli vastaan. Ekasta huollosta lähdettiin jatkamaan matkaa kaverin kanssa vielä jonkun matkaa samassa porukassa. Noin puolessa välissä reissua alkoi olla juostavampaa maastoa ja lähdin etenemään sellaista itselle sopivaa, mukavaa vauhtia. 30 km:n jälkeen huomasin, että selkiä tulee aina hiljalleen vastaan. Oma vointi oli edelleen ihan hyvä ja juoksu kulki hyvin. Olin kuullut juttuja Pyhäkeron noususta ja jännityksellä odotin, että minkälainen nousu on tulossa. Pyhäkeron juurella vaihdoin muutaman saman parin miehen kanssa, jotka pitivät autiotuvan edessä taukoa, että onko tämän nyt ”the nousu”. Ketään ei ollut lähdössä nousemaan yhtä aikaa, joten lähdin itsekseni kiipeämään ylös. Nousu olikin varsin mukavan loiva – ei ollenkaan samanlainen jyrkkä tunturin rinne kuin alkumatkalla, tämä oli vaan pitkä mutta loiva. Kävi kyllä mielessä, että ehkä salilla olisi voinut tehdä jalkaprässiä vähän enemmänkin… Huipulta alkoi laskeutuminen alaspäin ja sekin oli hyvin juostavaa baanaa. Nautin matkanteosta ihan todella paljon. Mietin, että esim. maratonilla en tykännyt Vantaan maratonista, kun siellä oli niin vähän porukkaa, että tällainen hitaampi juoksija sai juosta lähes yksinään viimeiset kierrokset, että miten minua ei täällä tunturissa ahdista ollenkaan edetä koko lailla itsekseen? Ihmeellinen on ihmismieli. Nutsille en toki lähtenytkään juoksemaan ennätystä vaan hakemaan elämystä.

Toinen huoltopiste oli metsän siimeksessä – hyttysiä oli jo varsin paljon tässä kohtaa – aiemmin kun eivät olleet häirinneet ollenkaan. Kummallakin huoltopisteellä nautin järjestäjien tarjoamat perunalastut, suklaat ja keksit. Pysähdyin siis ihan kunnolla. Toiselta huollolta oli maaliin kuulemma 13 km. Alkupätkä oli sellaista polkua, jota olen itse tottunut juoksemaan silloin kun poluilla juoksen – juostavaa metsäpolkua siis. Toki onnistuin sitten siinä kohtaa kompastumaan juureen ja lentämään komeasti maahaan. Ensin tarkastin, että näkikö kukaan  – ei nähnyt. Sitten, että menikö housut rikki – ei sitäkään. Polvi kyllä tuntui siltä, että aukesi samoin sormesta tuli verta, joten jatkoin matkaa puristaen nenäliinalla sormea kiinni. Hetken päästä polku vaihtui hiekkatiehen, jota tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Tie oli kyllä varsin juostavaa, mutta tässä kohtaa alkoi matka jo painaa enkä pystynyt juoksemaan ihan siten kuin olisin toivonut. Ihan kaikki pätkät, joissa oli hiemankin nousua, oli käveltävä mutta muuten koitin vielä vähän hölkätä. Lopulta tuli vastaan toinen väliaikapiste ja viimeiset viisi kilometriä asfalttia. En ollut käynyt Hetan keskustassa ollenkaan, joten en yhtään tiennyt, missä kohtaa maali on. Kun hölkkäsin majapaikkamme ohi, soitin miehelle että nyt ei mene enää hirveän kauan, että tule puoli yhdeksitoista maaliin vastaan. Asfalttipätkä oli vielä pidemmän tuntuinen kuin hiekkatie. Tähän olisin ainakin kaivannut merkkejä siitä, miten paljon matkaa on jäljellä – se olisi ehkä vähän antanut toivoa siitä, että matka vähenee. Lopulta maali sieltä tuli. Aikaa koko reissuun kului 10,5 tuntia. Maalissa mehua ja linssikeittoa, sitten mökille suihkuun ja saunaan.

35250381244_b05d5d0ac9

Seuraavana yönäkään en juuri saanut nukuttua. Alkuun oli selkä jotenkin ihan jumissa, sen jälkeen jalat olivat niin kipeät, ettei buranasta huolimatta saanut unta. Muutama päivä meni aika huonosti liikkuen, mutta sitten helpotti – tätä toki osasin maratonien perusteella odottaakin, että toipumiseen menee hetken verran.

Kaiken kaikkiaan olin itseeni ja suoritukseeni hyvin tyytyväinen – aina voi toki jossitella, että jos olisin treenannut enemmän sitä ja tätä tai tuota, niin olisi mennyt paremmin. Mutta kyllä tämä suoritus oli juuri sellainen, joka minun kunnolla ja treenillä tehdään. Se ehkä harmitti, etten osannut tulla alamäkiä nopeammin – täällä meilläpäin ei ole edes mitään mäkiä, missä tuota voisi harjoitella.

Hieno tapahtuma, jota voin ehdottomasti suositella! Peruskuntoinen kuntoilija selvittää tuon 55 km:n (tai minun sykemittari näytti matkaksi 57.5 km) matkan, mikäli mitään isompia haavereita ei satu eikä ole energian imeytymisen kanssa ongelmia. Kiitokset kaikille niille, joiden kanssa matkaa taitoin ja ajatuksia vaihdoin! Oli mahtavaa!

 

 

Kategoria(t): Uncategorized, kilpailut, diabetes, Nuts Pallas, polkujuoksu | 4 kommenttia

Tällä viikolla suuntana Nuts Pallas!

Tällä viikolla alkaa loma ja heti on suuntana Lappi. Lauantaina on vuorossa Nuts Pallas tapahtuma, 55 km Pallakselta Hettaan. Hurjaa. Juoksukaveri omia tuntemuksiaan jo kirjoittelikin. Keli näyttää tällä erää ihan kivalta, mutta ennuste on vaihdellut aika paljon viime päivinä, että ihan mitä tahansa voi olla luvassa.

Pakollisiin varusteisiin oli tullut kuoritakki, vesipilari vähintään 10000. Ensin ajattelin, että en osata uutta takkia – tasan yhden kuoritakin omistan eikä sen vesipilareista ole mitään käsitystä. Mutta eilen painelin kuitenkin töiden jälkeen kauppaan ja ostin Lunta Outletin ainoan takin, jossa vesipilariarvo oli tuon 10000. Niinpä niin. Sauvat minulla on lainassa, mutta vaikka ne ovatkin teleskooppimallia, ei niitä kovin pieneen tilaan saa taitettua. Niiden kiinnittäminen reppuun täytyy vielä jotenkin ratkaista.

Tälle vuodelle on treeniä kertynyt tähän mennessä 120 tuntia. Hölkkää 300 km (en ole eritellyt maasto/maantiejuoksua, joten tässä kumpaakin), kävelyä 200 km, suunnistusta 48 km. Toukokuuta lukuun ottamatta treenit ovat sujuneet suunnitellusti ja olen pysynyt terveenä.

Sen suurempaa etenemissuunnitelmaa minulla ei ole. Alkumatka nyt ainakin tiiviisti kaverin kanssa – siinä taitaa ne isoimmat nousut ja laskutkin olla.

keli

Kategoria(t): Uncategorized, kilpailut, Nuts Pallas, polkujuoksu | Yksi kommentti

Jukolan viesteissä

Viime viikonloppuna retkeiltiin taas Jukon viesteissä. Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin Pohjois-Karjalassa, Enossa. Ajeltiin paikalle perjantaina, koska matka on kuitenkin varsin pitkä ja venlojen viestin startti on jo klo 14 lauantaina. Tänä vuonna oli tarjolla erikseen lapsiperheille oma parkkipaikka, josta oli bussikuljetus kisakeskukseen. Ihan jättimäisen iso plussa tästä palvelusta! Kyytiä ei tarvinnut kauaa odotella ja matka taittui ripeästi. Tavaraa on kuitenkin parin päivän reissua varten melkoisesti ja kun lapset ovat sen verran pieniä, ettei niitä voi vaatia ihan mahdotonta määrää tavaraa kantamaan, niin tämä oli hienosti järjestetty. Kisakeskuksessa oli sitten vähän puutteellista ohjausta telttapaikoille – perjantaina ei ollut vielä mitään kylttejä, että missä päin kaikki teltta-alueet ovat. Oma paikka kuitenkin lopulta löytyi. Paikka oli tällä kertaa mäntykankaalla sellaisessa mustikkametsässä. Vähän piti hakea, että löytyi tasainen paikka teltalle. Saatiin teltta kasattua ja lähdettiin katsastamaan kisakeskus (ne kaupat tietenkin ennen kaikkea). Intersportista tarttui mukaan uudet maastojuoksukengät Nuts Pallasta varten ja vähän muutakin vaatetta. Iltasella saapui meidän joukkueen loppuporukka myös paikalle.

Ensimmäinen oli aika kylmä – tai minulla oli kylmä – enkä juurikaan saanut nukuttua. Kesäyön valoisuutta ihmettelin. Lauantai valkeni sekin aurinkoisena päivänä ja hiljalleen alkoi jännitys nousta. Minulla oli tänäkin vuorossa ankkuriosuus, joten arvelin, että lähtö menee 18:45 yhteislähtöön.

35462423295_ece0281dce

Ehdin siis nostaa jalat kattoon ja maata teltassa siinä vaiheessa, kun ensimmäisten osuuksien eteniät kolusivat pitkin metsiä. Puhelimen nettiyhteydet toimivat todella hyvin – viime vuonnahan ne eivät toimineet ollenkaan – ja kisan etenemistä pystyi seuraamaan online-tulospalvelusta. Kaikilla osuuksilla ensimmäinen väliaikarasti näytti olevan samassa kohtaa 2,8 km:ssa. Ensimmäisellä osuudella meillä oli porukan vahvin suunnistaja ja hyvä juoksija. Hämmentyneenä seurasimme hänen etenemistään ja hän tulikin maaliiin n. sijalla 500! Ihan huikeaa menoa. Seuraavalla osuudella sama tahti jatkui ja siinä kohtaa itselle tuli mieleen, että nyt kyllä näyttää siltä, ettei tässä yhteislähtöön joudutakaan, että miten siinä oikein edes toimitaan!

34652588183_078e3776ff

Kun kolmososuuden juoksija oli päässyt tuohon 2,8 km:n väliaikaan, lähdin kirjautumaan lähtökarsinaan. Siellä pystyi etenemistä seuraamaan näytöltä, mutta oma joukkue rullasi esiin varsin hitaasti, joten totesin että menen vaan katselemaan, missä vaiheessa näen hänen tulevan maastosta. Siinä odottaessa hoksasin myös kysyä joltain toiselta naiselta, että mihin suuntaan tästä muuten lähdetään juoksemaan? Kolmososuuden juoksija tuli kuuden maissa vaihtoon ja sain kartan ja tsempit matkaan. Lähtöviitoitus oli varsin pitkä, ennätin siinä jo helpossa maastossa karttaakin vilkuilla ennen metsään pääsemistä. Ankkuriosuudella oli mittaa reilu 8 km ja 16 rastia oli saatu siihen mahtumaan. Ensimmäiset rastit suunnistin varsin itsenäisesti – neljännen pummasinkin sitten jo komeasti ja tipahdin ihan kunnolla kartalta. Muilta piti kysyä apuja, että missä hitossa oikein olen ja missä se mun rasti mahtaa olla. Kun se lopulta löytyi, löytyi aina sopiva jono, missä loppumatka edettiin. Kuuden kilsan juoksun jälkeen alkoi reisissä hapottaa jo aika reilusti, mutta onneksi maasto oli loppumatkalla helpompaa. Loppuviitoitukseen ei kyllä enää ihan parhaita voimia jäänyt. Maaliin pääsin väsyneenä ja ihan todella onnellisena! Oli kyllä ihan kerta kaikkiaan hieno reissu! Sijoitus parani meidän joukkueella reilut 500 sijaa.

Maaliin tulon jälkeen tallustelin teltalle, kiskoin juomaa kitusiin (sen verran lämmintä oli, että melkein kaipasin toista juomapistettä matkalle) ja lähdin suihkuun. Suihkun jälkeen grillijonoon ja siitä sitten Jukolan viestin lähtöä katsomaan. Hieno oli sekin elämys! Pitkä letka suunnistajia kannustettiin matkaan. Tänä vuonna jaksettiin käydä mallasrastinkin kautta vielä.

35075864160_6d5a4e0609

Sanoinko jo, että valtavan hieno tapahtuma !! Niillä fiiliksillä onkin tämä viikko leijuttu. Ensi vuonna suuntana Hollolan maastot ja silloin tavoitteenani on päästä juoksemaan sekä Venlojen viesti että Jukolan viesti.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Salpausselkä trail run

Viime lauantaina järjestettiin Lahdessa Salpausselkä Trail Run tapahtuma. Tämä tuntui hyvältä treeniltä Nuts Pallasta varten. Toki on aina jotenkin sykähdyttävää urheilla Lahdessa – lapsuuden ja nuoruuden maastoissa. Toukokuun alussa vaivannut ruusu mietitytti kyllä, tosin lähinnä sen kannalta että uskallanko lähteä puolimaratonille vai pitäisikö juosta vai 13 km. Tapahtumassa oli tarjolla 13 km, 21 km ja 42 km matkat. Lauantaille sattui mahtava juoksusää, poutaa mutta ei kuitenkaan liian lämmintä.

Lähtö ja maali sijaitsivat Urheilukeskuksessa.

Reitti oli kyllä varsin rankka. Mäkeä riitti – se pääsi yllättämään tällaisen maastoa hyvin tuntevankin! Alkupuolella mentiin jonossa. Reitti mutkitteli ulkoilureitin ympäristössä sen verran, että välillä oli hieman haastavaa pysyä oikealla reitillä kun edempänä näki jo seuraavassa ”mutkassa” menevät. Pari kertaa juoksin väärään suuntaan, mutta huomasin erehdyksen varsin pian. Reitti eteni Urheilukeskuksesta Tapanilaan ja sieltä Jalkarannan asuinalueita seuraillen Messilän suuntaan. Messilästä lähdettiin taas takaisin päin. Alkupuoli oli ehkä hieman kevyempi kuin loppupätkä.

Ylämäet kävelin, muutoin pyrin hölkkäämään. Metsä oli kyllä hurjan kaunis. Monessa paikassa kukkivat valkovuokot ja oli kyllä ihanaa hölkkäillä poluilla. Olin ajatellut, että puolimaratonin selvittäisin kolmessa tunnissa, mutta arvio osoittautui turhan optimistiseksi. Kolmessa tunnissa ehdin intiaanikukkulan juurelle eli aika lähelle maalia kyllä. Loppuaika oli 3:07.

Oma sykemittari näytti nousumetrejä kertyneen 640 metriä (eli nutsilla kertyy n. 1000 m enemmän!). Maaliin tulin ihan hyvävoimaisena. Samanlaisella taktiikalla ja vauhdilla olisin pystynyt vielä hyvin matkaa jatkamaankin.

Kategoria(t): juoksu, kilpailut, polkujuoksu, puolimaraton | Kommentoi

Telakalla

Viikko sitten sunnuntaina kävin pitkällä kävelylenkillä ja sain rakon jalkaani. Maanantaina rakko painoi jalassa ikävästi ja puhkaisin sen… VIRHE… Keskiviikkona nilkka oli punoittava ja kuumottava ja koska perjantaina oli tarkoitus lähteä reissun päälle, varasin iltapäiväksi ajan työterveyslääkärille ja kävin jalkaa näyttämättä. Lääkäri tuumasi, että ”hänen mielestään tämä on ruusu…” Lääkäri selosti, miten aletaan hoitamaan antibiotti-pistoksin ensin kolmena päivänä ja sitten vielä parin viikon kuurilla. Tuumasin siinä kohtaa, että kun olen lähdössä perjantaina reissuun enkä kyllä silloin mitenkään ehdi pistosta ottamaan. Lääkäri totesi, että luultavasti vointi on jo torstaina sellainen, ettei edes mielessä käy lähteä reissuun… Valitettavasti hän oli oikeassa. Keskiviikkona nousi kuume ja jalassa turvotus lisääntyi. Jäi sitten reissu väliin. Neljänä päivänä pistettiin antibiottia ja eilen vaihdettiin suun kautta otettavaan sitten.

Jalka on alkanut parantumaan, mutta ei ole missään tapauksessa vielä lähellekään terve. Vieläkään ei pysty kävelemään tai edes seisomaan pientä hetkeä pidempään. Että nyt tuli pakkolepoa ohjelmaan. Harmitus on kyllä ihan todella suuri. Hyviä treeniviikkoja kuluu lepuuttaessa ja kesä lähestyy. Mutta sen verran ikävä tämä vaiva on, ettei kyllä kovin aikaisin tee mieli yrittää lenkille. Toukokuulle olin suunnittellut Salpausselkä Trail runiin osallistumista, mutta sen jätän joka tapauksessa väliin. Toivottavasti toukokuun lopulla voisi lähteä vaikka iltarasteille – jos ei muuta niin kävelemään rastivälejä, että vähän saisi tuntumaa suunnistukseen ennen venlojen viestiä.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Hyötyliikunta, mihin se jäi?

Täytin viime viikolla työterveyden ”määräaikaiskatsastus”-lomaketta (koska tänä vuonna tulee pyöreitä vuosia täyteen, kutsuu työnantaja terveystarkastukseen, joka tätä nykyä hoidetaan kyselyllä ja tarvittaessa sitten hoitajan/lääkärin tapaamisella). Kysely oli kattava ja sisälsi mm. kysymyksiä nukkumisesta, alkoholin käytöstä, liikunnasta, työstä… Liikunnassa kysyttiin erikseen sitä, miten usein harrastaa hengästyttävää liikuntaa ja miten usein kevyempää sekä sitä, mikä on hyötyliikunnan määrä. Hyötyliikunnasta kysyttiin, ”kuinka usein olet viimeisen viikon aikana kävellyt yli 10 minuuttia yhteen menoon?”. Tätä kysymystä jouduin oikein miettimään ja totesin, että ehkä kerran (!). Olin hämmentynyt. Koska pidän itseäni liikkuvana ihmisenä ja käynkin lenkillä, mutta arkiliikunta jää kyllä ihan luvattoman vähiin. Työmatka on sen verran pitkä, että kuljen sen autolla tai junalla. Asemalle on sen verran lyhyt matka sekä kotona että työpaikkakunnalla, ettei kävelyyn mene kymmentä minuuttia. Vien pienimmän lapsen päiväkotiin kävellen, mutta matkaa on n. 200 metriä, että eipä siinäkään arkiliikuntaa tule. Lasten harrastuksiin kuljetaan näin ”talvikaudella” pääasiassa autolla, koska matkaa soittotunnille on reilu 20 km. Kesällä tilanne on toki toisenlainen, kun harrastellaan vähän erilaisia asioita. Mutta hämmentävä oli tämä, että miten vähiin arkiliikunta jääkään! Tähän täytyy kyllä kiinnittää huomiota.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kohti Nuts Pallasta

Hiihtokausi jäi tänä vuonna todella lyhyeksi. Hiihtokilometrejä taisi kertyä huikeat n. 100 km… Jos ei ole hiihtokausi, on varmaan juoksukausi? Vai?

Hiihtoloman aikana katselin kalenteria ja totesin, että kesä ja Nuts Pallas lähestyvät. En ole vuosiin treenaillut minkään ohjelman mukaan vaan höntsäillyt omaan tahtiin. Nyt totesin, että se ei ehkä riitä vaan tarvitsen jonkunlaisen suunnitelman, miten tässä kohti Pallasta mennään. Tilasin SB Motionin Sarilta ohjelman, jonka sainkin ihan supernopeasti.

Kolme viikkoa olen nyt treenaillut ohjelman mukaan – tai suurin piirtein ohjelman mukaan, koska tähän on mahtunut pari työreissua ja yksi mahatauti, jotka ovat pakottaneet muuttamaan suunnitelmia. Ohjelman alku on ollut kevyttä totuttelua juoksuun ja juoksumäärän lisäämiseen. Hyvältä tuntuu!

Ihan huikeaa on se, että arkisinkin ehtii valoisaan aikaan lenkille. Se lisää myös reittivaihtoehtoja täällä melkoisesti, sillä katuvaloja on varsin rajallisella alueella.

Pyörätiet alkavat olla jo sulat ja kuivat, mutta syrjemmässä olevat hiekkatiet ovat vielä jäässä tai kurassa. No, onpahan vaihtelevaa alustaa tarjolla!

Kategoria(t): harjoitukset, juoksu, Nuts Pallas | Kommentoi